Jaa et viäläk mää ny nii vanhoi asjoit funteeraa ja jossittele? No kyl sevverra, et saa sannoo kui paljo minnuu pänni se Suame jääkiakkoilijai puttoomine loppukahinoist, muttei voi mittää mukko kattoo taas vaa ettiippäi. ”Tiätysti ettiippäi, ko sin silmät näyttää, jos olis meininki kattel taappäi olis takanakki silmät”, sano mu suasikkikirjailijani isäs pruukannee tokast.

Ny o se aika, ko pruukataa käyr kaupoil nois kaupallisis trekoleis. Joku kyl viä pittää liia aikasen tällät nunnui pihhaas, ko pelkää niit pakkasöit, jokka ain sillo tällö yllättääki äkspree. Minkäs teet jos huushollii o tulos vaik jottai alkusuve priamaa ja tykkäisit, et kaikki o reeras pihallakki. Semmoset ny sit kumminki o jo käyny ainaki amppeleit plokkaamas, niit jokka sit o helppo nostaa vaik yäks pirttii lämpymää.

Niimpä, just ollaa selliitty sentää vapust, ko taas pakkaa pääl yks viktine, mee äitei oma päivä ens pyhän. Stää ny ränttää kyl fiirat kunnol, jolsei tykkää et parempi olis joka päivä. Äiti ko kuuluu niihi sarjassamme suasitut taik ainaski tarpeelliset ole kuullu flauteerattava tämä täst. Paras äiti o kuulemma se, konnei ol tiäl, mukko kyl ain ja koht saatavil ko o tarvis. Joku klaaras rarjoski muistaakseni määrityst äiti tarpeellisuurest sillai, ettei Taivaa isäkä joka paikka kerkee yht aikaa ja juur siks o olemas äiti.