Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Piirin monet kasvot ja ihmiset kasvojen takana

Kuva: Piirin monet kasvot ja ihmiset kasvojen takana

”Satakunnan demareiden kannatus lepää kenttäväen harteilla”

Suurimmalle osalle lehtemme lukijoista Liisa Vannekari, Ashton Peasley ja Helena Lindberg eli tuttavallisemmin Kukkis ovat tuttuja nimiä. He ovat huolehtineet satakuntalaisesta järjestöväestä ja palvelleet piirin järjestösihteereinä joukkoaan pyyteettömästi, aikaa ja vaivaa säästämättä. On kyse ollut sitten demariteltasta, ilmapalloista, kadonneista puhelinnumeroista tai uuden jäsenrekisterin käyttöönotosta, järjestöväki on voinut luottaa saavansa apua ja tukea.
Liisa Vannekari aloitti työnsä Satakunnan Sosialidemokraattien palveluksessa vuonna 1977, samana vuonna, kun vuosikymmeniä myöhemmin hänen seuraajakseen tullut Ashton Peasley syntyi. Liisan aloittaessa piirissä toimistossa oli neljä työntekijää, piirisihteerinä Tauno Kallio ja puheenjohtajana Uolevi Kaukovaara. Piirin alue oli myös nykyistä huomattavasti laajempi ja ulottui aina Hämeenkyröön, Parkanoon, Ikaalisiin ja Vammalaan ja siihen kuului yli 20 kunnallisjärjestöä ja yli 100 puolueosastoa.
- Tekniikkaa ei vielä ollut, monet asiat tehtiin käsin ja esimerkiksi piirin vaalimateriaalin ja lehden tekeminen oli melkoinen homma, samoin vuotuiset arpajaiset sekä jäsenäänestysten materiaalien teko, postitukset ja äänten laskeminen noin 5000 jäsenelle. Onneksemme näissä ja monissa muissa talkoissa oli yhteistyössä mukana ay-väki ja Uusi Aika. Työurani aikana sain sitten vielä kokea uuden teknologian tulemisen ja sen hyödyntämisen järjestötyössä. Kirjeiden postittamisen ja faksin jälkeen esimerkiksi sähköposti nopeutti ja tehosti työtä sekä helpotti yhteydenpitoa, Liisa muistelee.
Liisa on tullut tunnetuksi myös termistä ”työväentalonokka”. Mutta mikä se oikein on ja mistä se juontaa juurensa?
- Työväentalonokka on se intuitiivinen tunne, jolla tiedetään, mitä kulloinkin tehdään ja miten asiat saa ratkaistuksi parhain päin, hymyilee Liisa.
- Se on peräisin ajoilta, jolloin väki kokoontui työväentalolle pohtimaan asioita ja kuulemaan päätöksentekijöitä. Silloin ei ollut käytössä somea eikä sähköpostia. Työväentaloilla opittiin tuntemaan toverit ja heidän tapansa toimia ja saatiin samalla valtava määrä tietoa ja elämänviisautta, sanoo Liisa.
Piirin työntekijämäärä väheni 1980-luvulla. Piirisihteeri Kallion jäädessä eläkkeelle, Liisa hoiti piiriä hetken yksin, ennen kuin piirisihteeriksi valittiin Pekka Ovaska, josta myöhemmin tuli titteliltään toiminnanjohtaja. Sama toistui Ovaskan jäädessä eläkkeelle, puolitoista vuotta Liisa toimi niin toiminnanjohtajana, toimistonhoitajana kuin siivoojanakin ennen nykyisen toiminnanjohtajan Jukka Pirttisen aloitettua työnsä. Yli 30 vuoden jälkeen Liisa jäi keväällä 2011 eläkkeelle, ja sai sen jälkeen perehdyttää työhön niin Ashtonia kuin Helenaakin.
- Liisa on ihana, saimme häneltä aina apua eikä sellaista kysymystä ollutkaan, mihin hän ei olisi osannut vasta. Teltat ja vappumerkit, kuitit, laskut ja kirjanpito, kenttäväki ja puolueorganisaatio, kaikki Liisa tietää varmaan vieläkin, kehuvat Ashton ja Helena nauraen.
Huittisissa asunut Ashton ei toiminut järjestösihteerinä kovinkaan pitkään.
- Keväällä 2012 minulle ei sitten myönnettykään enää vakityöstäni Sastamalan kaupungin kunnossapitotöistä työvapaata, enkä sitten rohjennut irtisanoutuakaan, koska piirin rahatilanne oli tiukka eikä jatkosta voinut olla täysin varma. Olisin kyllä todella mielelläni jatkanut, harmittelee Ashton.
Ashtonin palattua takaisin työhönsä järjestösihteerin pestiin tarttui Helena Lindberg, joka työskenteli piirissä aina syksyyn 2015 saakka.
- Piirin tiukka taloustilanne jatkui, joten lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja valmistuin viime kesänä. Juuri tällä viikolla palasin töihin Satasairaalan leikkausosastolle oltuani äitiyslomalla ja kotiäitinä. Työ sairaalassa on vaativaa, mutta minulla on halu kehittyä siinä yhdeksi parhaista, kertoo Helena.
Helena itse tuli mukaan poliittiseen toimintaan vaikuttamishalun kautta.
- Halusin todella tehdä jotain asioiden eteen, yrittää muuttaa niitä paremmaksi, kertoo Köyliön Sosialidemokraattien puheenjohtajana, valtuutettuna ja kunnanhallituksessa toiminut Helena. Nykyään hän toimii Porin Sos.-dem. Naisyhdistyksessä, varavaltuutettuna ja tarkastuslautakunnassa.
Liisa puolestaan kasvoi kodin perintönä kiinni sosialidemokraattisiin arvoihin.
- Pienestä pitäen kotona Merikarvialla opin sosiaalisuuteen ja siihen, että pienemmistä ja heikommista on pidettävä huolta. Aina äänestettiin SDP:n listalta ja jos en tuntenut ketään, äänestin silti, ja ainakin kerran ulkonäön perusteella Nummelan Juhaa, nauraa Liisa.
Luottamustehtäviä Liisa kertoo aina vältelleensä.
- Työni puitteissa minua pyydettiin moniin tehtäviin, mutta olen yrittänyt sanoa, että ne paikat ovat vaaleissa mukana ollutta järjestöväkeä varten, ei minua, hän kertoo.
- Ja eläkkeellä aika kuluu mukavasti muutenkin, esimerkiksi Eläkkeensaajissa, järjestötalkoissa, laulu-, liikunta- ja kulttuuriharrastuksissa. Mökillä ja puutarhassa nyhtämistä myös riittää, iloitsee Liisa.
Ashton oli Huittisissa kaupunginvaltuutettuna sekä hallituksessa. Nykyään hän asuu Sastamalassa ja on töissä tiehöylänkuljettajana. Myös Sastamalassa hänet valittiin heti valtuustoon ja hän on ehtinyt toimia siellä myös kunnallisjärjestön puheenjohtajana.
Satakunnan kenttäväkeä kolmikko kuvailee vastuulliseksi, uskolliseksi ja lojaaliksi.
- Satakuntalainen järjestöihminen hoitaa työnsä kentällä pyyteettömästi ja maakunnan demareiden kannatus lepää kenttäväen harteilla, summaa Ashton.
- Ilman järjestöväkeä ei ole puoluetta. Järjestöväki on se polttoaine, jolla puoluetoiminta pyörii. Se väki on se, joka tuo teltat toreille, keittää kahvit, hernekeitot ja paistaa makkarat. Hankkii vaaleihin ja luottamustehtäviin ehdokkaat ja on heidän tukenaan vaalityössä kentällä. Puolustaa työpaikan kahvipöydässä sosialidemokraattien tekemisiä niin valtakunnan kun paikallistasollakin ja uhraa vapaa-aikansa yhteisen tekemisen eteen, toteavat kaikki.
- Tätä aikaa kuvaa jotenkin se, että järjestötyö on muuttunut. Tämän huomaa erityisesti vaaleissa, mutta myös muuten. On kasvot ja sitten on ihmiset kasvojen takana, molemmat ovat meille todella tärkeitä, sanoo Helena.
- Ympäri Suomen on paikkakuntia, joissa järjestöväen ja esimerkiksi valtuustoryhmien vuoropuhelu on erkaantunut toisistaan. Se voi olla yksi syy sille, että poliittinen vaikuttaminen puolueiden kautta ei ole niin kiinnostavaa ja innostavaa kuin ennen. Toki on tämän vastakohtiakin, paikkoja, joissa kaikki tekevät yhdessä töitä ja työväentalonokka on muuttunut modernin ajan versioksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, pohtii Helena.
- Uskollisia ja toimeliaita ihmisiä, näin minä kuvailisin vuosikymmenien aikana kohtaamiani ihmisiä. Heidän kanssaan oli ilo tehdä töitä ja palvella heitä. Itse ajattelen aina ”Kun iloa toisille valmistaa, suuremman ilon itse saa.”, kertoo Liisa.
Mutta juuri nyt, tärkeintä ovat sunnuntain eduskuntavaalit. Miten ne voitetaan?
- Ne voitetaan vain menemällä uurnille! Mutta myös yhteisellä suunnalla, järjestöväen, ehdokasjoukkueen ja tukiryhmien yhteisellä, iloisella tekemisellä, kolmikko summaa.

Katri Kujanpää

10.4.2019 09:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Aiotko käydä maakunnan kesätapahtumissa?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva