Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Äidin iho – naisen paita

Kuva: Äidin iho – naisen paita

Tiistaina 2.10. Porin teatterin näyttämöllä on väärät kulissit. Eilen niissä on vielä itketty menetetyn elämän perään. Tänään ollaan eri tunnelmissa, joskin syvään päähän nytkin hypätään. Näyttämölle on rahdattu kuitenkin kaksi vessanpyttyä, joilla on tarkoitus istua ja käydä öistä, naisten välistä puhelinkeskustelua. On ”Kraanat auki”-esityksen ensimmäinen läpimeno ja näyttämöharjoitus.

Kun näyttelijät Maarit Niemelä ja Heidi Rantakeisu asettautuvat istuimilleen tulee mieleeni, onko kukaan laskenut, kauanko käytämme elämästämme aikaa vessanpytyllä. Näyttelijät istuvat alas plarit käsissään. Koska kyseessä on laulunäytelmä, on Eliina Mäkiranta asettunut kosketinsoitinten taakse. Bändi saadaan kokonaisuudessaan vasta myöhempiin harjoituksiin.
-Ei nyt häiriinnytä näistä lavasteista, rämmitään vaan tää teksti ja laulut läpi, huomenna saadaan jo hiekkalaatikko, huikkaa ohjaaja ja näytelmäkirjailija Susanna Haavisto. Hän on asettunut keskelle katsomoa penkin reunalle ja näyttää punaisine kiharoineen ihan samalta, kuin vuonna 1978 tehdyssä tv-elokuvassa Elämän meno.

Harjoitus alkaa laululla, joka kertoo ystävyydestä ja arjesta. Lauluja on opeteltu jo keväällä, joten näyttelijät osaavat ne ulkoa. Naisten äänet sulautuvat toisiinsa ja Haaviston puolison, Juha Tikan kauniit ja herkät sävellykset kertovat tarinaa. Sanat lauluihin on tehnyt Susanna. Vuorosanat luetaan plarista, joten katsekontakti jää vähäiseksi. Tunne on silti läsnä. Tässä ollaan ison äärellä: kaksi 40-vuotiasta naista ovat kirjoittaneet teini-ikäisinä itselleen kirjeet, jotka saa nyt avata. Onko elämä edennyt, kuten lähes lapsina suunniteltiin? Turha kysymys, mutta kaikkea on koettu. On menty naimisiin, saatu lapsia, oltu kotona ja töissä, erottu, ja menty naimisiin, koettu kuolema ja silti. Selvitty. Ei ilman arpia, mutta selvitty.
Ohjaaja ei keskeytä harjoitusta, koska on läpimeno. Hän tekee merkintöjä isoon vihkoon. Eteerisen tunnelman katkaisee välillä kiroilu, Heidi unohtaa muutaman sanan laulusta ja moittii itseään. Tekisi mieli sanoa, ettei sen ole väliä, mutta ei siitä olisi mitään hyötyä, näyttelijät ovat armottomia itselleen on sitten kyseessä esitys tai harjoitus.

Hiekkalaatikon puutteessa kohtaus tehdään muovisten roskalaatikoiden päällä istuen. Eihän ne ihmisen painoa kestä, Maarit on kohta lattialla. Se kestää, mutta virtsarakko ei. On väliaika ja pissatauko.
Naisten elämä jatkuu taas lavalla, kuten planeetan miljoonissa muissakin perheissä. On lohduttavaa tietää, että vaikea tilanne on universaali, mutta silti se on kokijalleen ainutkertainen. Kun perheessä laitetaan ruokaa, on aina joku, joka ei siitä tykkää. Kun lapset tappelevat keskenään ja kuinka hiljennät heitä vain lisäämällä soppaan oman, vielä kuuluvamman äänesi, ollaan tilanteessa, jossa kaikki äidit joskus ovat. Ja sitten mennään oikeisiin tunteisiin, kun riidan päätteeksi kaikki lysähtävät äitiläjään anteeksi pyytämään.

Ensin itkee Maarit, sitten Heidi, sen jälkeen ohjaaja ja viimeksi toimittaja, joka ei ollut varautunut nenäliinoihin. Pitkät helmat auttavat asiaa.
-Itku yllättää älyttömän usein, kertoo Maarit.
-Ei ole kiire, rauhassa vaan, sanoo Susanna silmiään pyyhkien.
Näin käy helposti harjoitusvaiheessa. Itkut itketään pois. Esityksessäkin on tunne, mutta se ei jää enää päälle. Nyt itketään ihan kunnolla, kun kaikilla meillä tilassa olevilla on aiheesta omat kokemuksemme. Seuraava laulu lähtee omille urilleen kryptisestä äänilajista. Harjoitus päästään kuitenkin loppuun.

Keskiviikkona 17.10. alkavat kulissit olla kohdillaan. Selvästikään ei tehdä mitään ”salilavastusta”, vaan vessassa ollaan edelleen. Arkisen näköinen tila muuntuu silti moneksi. Kun naiset kävelevät luontevasti jääkaapin läpi vessaan, on myös bändi asettunut paikoilleen. Tomi Harrivaaraon kerännyt Mika Lahnajoen kanssa kontrabasson, kitaroiden ja mandoliinin lisäksi muitakin soivia härpäkkeitä.
-Juha Tikka on antanut meille vapaat kädet sovittaa sävellyksiään ja niinhän me olemme tehneet, iloitsee Harrivaara.

Katsomossa on tänään väkeä kuin vilkkilässä kissoja. On mainostoimiston väkeä, lavastaja Juhana Hirvonen, teatterinjohtaja Patrik Drake, puvuston väkeä ja monta muuta. Äänikopissa näkyy Helo, jota huudetaan avuksi, kun mikrofonit mykistyvät kyynelistä. Ensi-iltaan on vielä kaksi viikkoa.

Teatteriväki sanoo talon olevan kuin lastentarha. Susanna kertookin ensimmäisenä, että Heidi on flunssassa ja laulaa, mutta ei täysillä. Harjoitus on taas läpimeno. Heidin puheääni on matala, mutta laulu kulkee ihmeen hyvin. Vuorosanoissa tarvitaan kuiskaajaa - Sylttiä - mutta sitähän varten hän on. Kun näyttelijä vetää enemmän Buranaa, kuin muuta syötävää, on pääkin hatara. Muutama painokelvoton kirosana ja taas eteenpäin. Nerokkaat vessanpöntöt kätkevät rekvisiittaa ja hiekkalaatikkokin on paikoillaan. Taustavideo välittää pulssia. Kun parisuhde on vaikeimmillaan ei kukaan halua kuulla mieheltään lausetta: Eikö tässä perheessä koskaan pestä hellannuppeja? Pulssi kiihtyy.

Juonipaljastusten pelossa on parempi jättää tarkemmin kuvailematta lavastuksen oivallisia ratkaisuja, ja tässäkin esityksessä perheenäidin arki paiskataan kasvoille monin eri tavoin. Perheriitakohtaus ohitetaan jo ammattimaisesti, vähin itkuin, ja laulunäytelmä alkaa katsojan silmiin olla valmis. Ohjaajan mielestä ei ja hän kyseleekin esityksen jälkeen miksi paikalla ollut yleisö ei reagoi mitenkään. Muistutan hänen olevan Satakunnassa. Ihmisiä, tässä tapauksessa näyttelijöitä, ei lähtökohtaisesti häiritä. Mutta jos hiljaa lämpeneviä ja tyynnä kyntäviä olisi pyydetty reagoimaan olisimme varmasti niin tehneet. Susanna kuuntelee, mutta en tiedä uskooko.

Jos olet nainen, mies, lapsellinen, uusperheellinen, lapseton, mummi tai ukki on tämä ihmisenkokoinen esitys tehty sinulle.
-Sinä teet minut ja minä teen sinut, niin yksinkertaista se on, sanoo ohjaaja Susanna Haavisto.

Näytelmä ”Kraanat auki!” oli menestys Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 1995. Se oli Haaviston ja Tikan omaa lapsiperheaikaa, josta oli hyvä kirjoittajan ammentaa. Teksti on päivitetty ja Porin teatterissa sen ensi-ilta on 31.10.

Leea Pennanen-Salli

24.10.2018 09:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Joko olet laittanut jouluvalot?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva