Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Veikko Ahtolan syntymästä on kulunut sata vuotta

Kuva: Veikko Ahtolan syntymästä on kulunut sata vuotta

Porista on lähtenyt työmarkkinajärjestöjen monta puheenjohtajaa, opetus- ja terveydenhoitoaloilta useampikin. Yksi joukosta, Veikko Ahtola (s. 17.07.1918 Nakkilassa), nousee heistä ylivoimaisesti joukon kärkeen. Ahtola toimi sak-laisen Paperiliiton puheenjohtajana vuodesta 1956 eläkkeelle siirtymiseensä vuoteen 1978 saakka.

Työväenhistorian Seura Salinin Selskappi järjesti tilaisuuden, jossa muisteltiin porilaislähtöisen vaikuttajan elämäntyötä. Paperiliiton sihteeristössä, viimeksi palkkasihteerinä työskennellyt, Helsingin Vuosaaressa asuva Esko ”Eko” Viljanen kertoi Ahtolan värikkäästä ja pitkästä urasta.
- Ahtola oli jo eläkkeellä tultuani liittoon, mutta hänen ”henkensä” eli mukana toiminnassa. Kädenjälki siis näkyi ja kuului. Ahtolasta liikkui kymmeniä tarinoita ja legendoja, totesi Eko Viljanen.
Ikäluokkansa miesten tavoin Veikko Ahtola joutui talvisotaan heti armeijan käytyään. Hänen isänsä työskenteli selluntekijänä Rosenlewin Porin tehtailla ja sinne Veikkokin pääsi vuonna 1937 prässipojaksi (sylinterin apumies) ja lopulta koneenhoitajaksi. Ahtola tituleerasi itseään koko elämänsä ajan prässipojaksi. ”Pojiksi” hän aina kutsui luontevasti yleensä kaikkia itseään nuorempia miespuolisia.
Työmarkkinaura eteni erittäin nousujohteisesti. Ahtola pääsi Paperiliittoon toimitsijaksi vuonna 1955 ja vielä samana vuonna hänet valittiin puheenjohtajaksi, koska edeltäjä Vihtori Rantanen oli siirtynyt SAK:n kakkospuheenjohtajaksi. Rantanen itse toivoi Ahtolasta oman työnsä jatkajaa. Vahvistaminen puheenjohtajaksi tosin tapahtui vasta vuonna 1956 Yleislakon jälkeen. Kun Ahtola nousi puheenjohtajaksi, liitossa oli 18 500 jäsentä. Hänen jäädessään eläkkeelle jäsenmäärä kapusi yli 50 000:n. Ahtolan asemaa voi pitää kiistattomana. Hänen sanansa painoi myös työnantajapuolella. Paperiteollisuudessa meni hyvin.
Työmarkkinaneuvotteluiden ”kultaisella kaudella” yleistyi median käyttö apuvälineenä. Paperiliitto teki toisin. Neuvottelut käytiin tiukasti oman väen kesken. Ulos tultiin vasta valmiin tuloksen kanssa. Mikäli vastapuolelta neuvotteluihin lähetettiin toimiston salkkuherroja, poikia, neuvottelut eivät edes kunnolla käynnistyneet. Ahtolalla oli aikaa odottaa, kunnes vuorineuvoksetkin kiireiltään ehtivät paikalle. Yhdessä ydinporukka sitten siirtyi neuvottelemaan. Yhtyneiden Paperitehtaiden vuorineuvos Juuso Walden ja STK:n toimitusjohtaja Päiviö Hetemäki olivat tavallisimmin vastapuolen neuvottelijoina.
Veikko Ahtola tuli tunnetuksi siitä, että hän käytti muistikirjanaan Klubi-tupakka-askia, jonka takasivun koukeroista toimiston porukka sai puhtaaksikirjoittaa uuden tes:n kentälle jaettavaksi. Eko Viljanen ei tätä yhtään ihmettele, ”koska polttivathan kaikki siihen aikaan tupakkaa lähes missä tahansa.”
Paperiliitto tunnettiin monista legendoista. Yksi niistä oli se, kun liiton kehuttiin olevan toisen liitoista, mitkä eivät koskaan lakkoile. - Toinen oli Neuvostoliitto. Tosin paikallisia nujakointeja alalla esiintyi, mutta ne ratkottiin nopeasti mutkattomien neuvottelusuhteiden ansiosta.
 Ahtolan sanomaksi on jäänyt myös määritelmä työmarkkinoiden uhkaavasta kireästä tilanteesta: ”Kun puhe ei auta, eikä lyödäkään saa, niin p-ttä penkkiin. Se auttaa.”
Veikko Ahtolaa kosiskeltiin jatkuvasti uusiin hommiin, ministeriksi ja valtionyhtiöiden korkeille johtopaikoille. Totaalisesti hän aina niistä kieltäytyi. Poikkeuksen muodosti SAK:n sivutoiminen kolmas puheenjohtajuus 1974 – 76. Ennen eläköitymistään Ahtola varmisti vielä liittonsa kasvatin Pertti Viinasen nousun SAK:n johtoon ja Antero Mäen tulon seuraajakseen Paperiliittoon.
Veikko Ahtola tunnettiin vakaumuksellisena sosialidemokraattina ja paperiliittolaisena, mutta hän halusi, etteivät puolueen ja ay-liikkeen asiat sekoitu keskenään. Ohjeita ei siis otettu ulkopuolelta vastaan: on pidettävä selkeää hajurakoa. Porin vuosina hän kasvoi tiukaksi kommunismin vastustajaksi. Työvuodet sotavuosien jälkeen kun tehtailla olivat rankkaa ja repivää kamppailua ay-liikkeen tulevasta suunnasta.
Veikko Ahtola kuoli Helsingissä 7. elokuuta 1993.

Seppo Saari

12.9.2018 09:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Oletko löytänyt kanttarelleja?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala