Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Musiikki siivittää Liisan seikkailut uuteen lentoon

Ilmestymisestään 1865 lähtien Lewis Carrollin, alun perin tuttavaperheen kolmella tyttärelle kertomansa tarinan pohjalta kirjoittama lastenromaani Alicen seikkailuista ihmemaailmassa on viritellyt sekä lasten että aikuisten mielikuvitusta.
Liisan seikkailu on pitkälti harmitonta sekoilua, mutta jos pintaa hiukan raaputtaa, niin onhan tarinassa tietysti löydettävissä ainakin aikuistumisen tuskaa. Herttakuningattaren yksioikoisuudesta voi kaiketi vetää yhtäläisyyksiä yleisemminkin erilaisiin vallankäytön muotoihin.

 


Kielellisillä nokkeluuksilla ja nyrjähtäneellä logiikalla leikittelevästä absurdista tarinasta on sovitettu liuta versioita, kuten näytelmiä.
Vihreän teatterin lähes läpilauletussa musikaali-ilottelussa otetaan kaikki irti ihmemaan fantasiamaailmasta, jonka etupäässä vähemmän ja enemmän vinksahtaneet hahmot ovat hyvissä käsissä. Koko työryhmä tekee ihailtavaa työtä. Laulut on viimeisen päälle hiottu. Näytteleminen on luontevan notkeaa. Nelihenkinen bändi taituroi Marianne Koton säveltämää monipuolista musiikkia ja Tiina Santavuon kekseliäät koreografiat istuvat hienosti kokonaisuuteen.
Esityksen intensiteetti ja tempo eivät herpaannu hetkeksikään. Tosin näytelmän aloittavan kehyslaulun olisi voinut vallan hyvin jättää pois, koska se vain turhaan viivytti pääsyä itse asiaan, eikä ollut kerronnan kannalta olennainen. Vaikkei näytelmää ole varsinaisesti nimetty lasten näytelmäksi, niin katsomon pienempien kannalta olisi ollut mielekästä, että suoraa kontaktia yleisöön olisi ollut enemmän.
Hatuntekijän, Kim Kihlströmin, teekutsujen alkaminen miimisesti, yhdessä Murmelin ja Maanisjäniksen, Toni Koivisto ja Jari-Pekka Takamaa, jo ennen varsinaisen toisen näytöksen alkamista oli onnistunut ratkaisu.
Malla Aaltonen Liisana tempautuu rooliinsa hersyvällä intensiteetillä. Sienten alla makoileva ja vesipiippua pössyttelevä Kaalimato, Viia Koivula, on lakonisuudessaan vallan mainio. Ratki riemu saa surumielisen käänteen valekilpikonnan hahmossa. Aida Aallon herkkä tulkinta Minullako surua? koskettaa.
Vihreän teatterin keskittyminen ohjelmistossaan musiikkiteatteriin on ollut kaikesta päätellen hyvä päätös. Kesästä toiseen teatteri näyttää parantavan menoaan kuin jänis juoksuaan, kuten Liisa ihmemaassa osoittaa.
Tarja Tiilimäki

1.8.2018 09:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Oletko löytänyt kanttarelleja?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala