Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Todellisuuspaosta toivoon ja toimintaan

“Anna minulle puhdas ja siveä sydän – mutta älä aivan vielä!” Kirkkoisä Augustinuksen nuoruuden rukous kuvaa osuvasti ihmisluontoa ja ehkäpä laveammin tulkittuna myös ihmisen suhdetta luontoon ja kestävään kehitykseen.

 

Viime viikolla uutisoitiin jälleen Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanon vaikeuksista. Taakanjaosta ei synny yhteisymmärrystä, ja neuvottelupöytään tuodaan uudelleen kysymyksiä, jotka jo kertaalleen oli ratkaistu. Nämä takaiskut ja ilmastonmuutos yleensäkin ovat olleet Suomessakin miltei päivittäinen pelon ja huolen täyttämä keskustelunaihe kaikkialla, missä ihmiset kohtaavat: työpaikkojen kahvihuoneissa, baaritiskeillä, turuilla, toreilla ja keskustelupalstoilla.

Paitsi että eivät todellakaan ole. Jaksamme keskustella säästä vaikka loputtomiin, mutta ilmastosta emme arjessa juurikaan puhu. Ihmiskunnan murheista suurin on edelleen yllättävän helppo ohittaa, vaikka 89 % suomalaisista pitää ilmastonmuutosta joko vakavana tai erittäin vakavana ongelmana. Tieto ei vieläkään kovin hyvin kanavoidu toiminnaksi.

Miksi ilmastonmuutoksen torjumisen sijaan torjumme sen mieluummin mielestämme? Norjalainen psykologi Per Espen Stoknes on esittänyt viisi keskeistä syytä: 1) Ilmastonmuutoksen dramaattisimmat vaikutukset ovat sekä ajallisesti että maantieteellisesti meistä liian kaukana. 2) Ennusteet tulevasta tuhosta ovat kauheudessaan niin sietämättömiä, että haluamme vältellä aihetta. 3) Ristiriita omien tietojen ja toiminnan välillä on helpointa ratkaista vähättelemällä tiedon merkitystä. 4) Tosiasioiden kieltäminen tai sivuuttaminen vapauttaa pelosta ja syyllisyydestä. 5) Kulttuurinen identiteetti on faktoja voimakkaampi tekijä. Jos faktat vaativat meitä muuttamaan jotain identiteettimme kannalta tärkeää, sen pahempi faktoille.

Ilmastonmuutoksen rajoittamisessa ei voi keskittyä vain luonnontieteelliseen ja tekniseen ulottuvuuteen, vaan on ymmärrettävä myös ihmisen mieltä. Ilmastonmuutos on ollut kaiken ekologisen uhan ja tuhon ohella myös viestinnällinen ja psykologinen epäonnistuminen.
Psykologisten muurien kiertäminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Pelkällä tiedolla ja uhkakuvilla niitä ei murreta, vaan on vedottava myös tunteisiin ja tarjottava sosiaalisia ja taloudellisia porkkanoita, jotka saavat ihmiset haluamaan ekologisempaa elämää. Miten ekologiset valinnat tehdään eräänlaisiksi oletusasetuksiksi, ja millaisia houkuttelevia tarinoita niiden ympärille voidaan rakentaa? Siinä olennainen kysymys kaikille yhteiskunnallisille vaikuttajille.

Mutta onko yksilöiden tai vaikkapa pienten kuntien ilmastoasenteilla ja -teoilla ihan oikeasti merkitystä? On, koska teot vaikuttavat sosiaaliseen ympäristöömme ja muokkaavat sen arvoja. Ne luovat ilmastonmuutoksen hillitsemiselle ruohonjuuritason kannatusta, kansasta nousevaa muutosvoimaa ja toivon näköalan, joka lopulta puskee suuret ja vaikuttavat rakenteelliset ratkaisut liikkeelle.

Tuomas Koivisto

Kirjoittaja on porilainen opettaja ja kaupunginvaltuutettu (sd). 

6.6.2018 08:02

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Joko olet vaihtanut talvirenkaat?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva