Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Viron vieraana

Muistinvaraisesti en uskalla sanoa, milloin ensi kertaa lähestyin mereltä Tallinnan tornien siluettia. Edesmennyttä Neuvosto-Eestin aikaa se varmasti oli, joskus 1970-80-lukujen vuosina, ja mielikuvan mukaan nuorisoseuraporukassa.

 

Vaikka olin eestin kieltä kurssin yliopistossa opiskellut, sen puhuminen ei vielä luonnistunut - harjoitus puuttui. Jollain Tallinnan torilla katselin kokeneemman seuralaisen kanssa myyjäeukkojen maalaisantimia. Muistan, kuinka viereinen myyjätär kiekaisi tarkastelemiemme purkkien kauempana käväisseelle tarjoajalle tiedoksi: ”Salme, myy mett!” No, ostimme tietysti hunajaa.

Eestin laulujuhlaperinteeseen tutustuin ihastuneena hiukan myöhemmin. Valtavan vaikutuksen teki myös eestiläisten kansallispukujen määrä: tuntui, että joka armaassa kylässä oli omanlaisensa, erilaisin työläin kirjomuksin koristeltu pukunsa, niin miehillä kuin naisilla. Pitkänpuoleisen neuvostoajan vaikutus ei tuntunut mitenkään tukahduttavan eestiläisten omintakeista elämäntyyliä - olisiko kyseessä jokin suomalaistyyppinen sitkeys pitää tarpeen vaatiessa vaikka salaa kiinni omasta tapakulttuurista. Kun Eestin maan yli saapastelivat vuosisatojen mittaan eri valloittajat vuoroon idästä ja lännestä, mereltä tai maalta, niin kaipa omasta tyylistä kiinni pitäminen oli ollut elämänehto.

Kun sitten Neuvostoliitto kaatui, kanssakäyminen eteläisen naapurimaan kanssa kävi tiheämmäksi. Kun Karvian kunta vastaanotti pohjoisvirolaisen Viru-Nigulan ystävyyskuntatarjouksen, sain itsekin neljännesvuosisata sitten olla mukana seuraamassa laulujuhlien aloituskulkuetta ynnä muuta ohjelmaa.

Eri paikkakuntien kansallispukuisten edustajajoukkojen loputtomalta tuntuva kulkue johti Tallinnan laululavan ja -kaaren tuntumaan, tunnelma oli riemukas ja riehakas. Istuimme kuivalla nurmella laulukaaren sivulla, kaaren alle kokoontuivat laulajat. Tuntui, että väkeä oli tuhatkaupalla - ja varmasti olikin.

Mieleen on jäänyt Eestin presidentin Lennart Meren puhe - siitä ymmärsin jo kutakuinkin kaiken. Muistan ajatelleeni, kuinka loistavaa, että maan päämiehenä on kulttuuri-ihminen, monipuolisesti sivistynyt ja lahjakas, ei vain poliitikko tai ekonomisti!

Aivan varma en voi olla, onko seuraava muistikuva tuolta 1990-luvun alulta: kuoronjohtajan pulpettiin astui vanha mies, sen täytyi olla Gustav Ernesaks - ja sitten koko valtava ihmismeri sen laajan kaaren alla alkoi laulaa sydämen kyllyydestä ”Mu isamaa on minu arm” - ´isänmaani on rakkaani´ - sävelellä, joka siis ei ole sama kuin Suomen Maamme-laulussa. Tuo Ernesaksin sävellys on niin kaunis, että soisi sen saavan kansallislaulun statuksen. Etenkin, kun monet junttisuomalaiset uskovat Viron omineen Suomelta Paciuksen sävelmän - vaikka se taitaa kyllä olla Paciuksen muunnelma saksalaisesta juomalaulusta…

Rauni Virtanen

karvialainen teatteriohjaaja ja kulttuuripersoona

7.3.2018 09:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Joko olet vaihtanut talvirenkaat?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva