Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Ei sukua eikä syntyä

Johan armas Aamulehti tempun teki! Vaikka olenkin vakaumuksellinen feministi ja kiivas tasa-arvon kannattaja ihmisten välisissä suhteissa, en oikein jaksa innostua nyt agendalle nousseesta kielen perkuusta - siis esimerkiksi erilaisten viranhoitajanimien muuttamisesta sukupuolettomiksi.

 

En tosiaankaan viimeistään Riitta Uosukaisen valinnan jälkeen ole ajatellut eduskunnan puhemiestä nimenomaan miehenä. En tietysti Maria Lohelaakaan. Ei kai sitä nyt niin kovin kirjaimellinen tarvitse olla?

Kirkkoherroina on naisia ollut jo aika pitkään - no, ehkä virkanimityksen riisuu sukupuolisuudesta tieto käännös- tai kuulovirheestä. Takana on vanhan ruotsin sana kyrkoherde, suomeksi suurin piirtein kirkonpaimen. Ja tottahan kirkon herrat pitkiä vuosisatoja olivatkin nimenomaan, noh, herroja.

Joskus tuntuu, että kielen sanaston puhdasoppinen siivous sivumerkityksistä johtaa kuivaan ja yksivakaiseen kieleen, josta ainakin huumori ja historialliset mausteet loistavat poissaolollaan.

Parhaillaan on julkisen keskustelun esineenä, syystä kyllä, jälleen sukupuolinen ahdistelu ja häirintä. Aika mainio on tuo ”metoo”-idea - siis että jokainen joskus ahdistelluksi itsensä tuntenut nainen liittää someen repliikin ”minä myös”, englanniksi siis, osoittamaan sisaruutta ja kohtalonyhteyttä toisten kanssa. No niin - todellakin, voin myös itse myöntää ”me too”.

Lieneekö yhtään naisenpuolta, jota ei olisi myös epämukavasti lähennelty? Onko se sitten osoitus ihmislajin eläimellisyydestä? Varmaan, sellainen yritteliäisyys miessuvun puolelta kai osaltaan takasi lajin jatkuvuuden. Sotien yhteydessä käytäntönä yhä ilmenevä voitetun puolen naisten raiskaaminen kai palvelee samaa alkeellista tarkoitusperää.

Kun oikein rigoristisiksi ruvetaan, pidetään kohta kaikenlaista flirtin sukuista toimintaakin häirintänä. En oikein osaisi olla niin ankara, se on sitä huumorin häviämistä. Pikku esimerkki: Kaukaisilta takavuosilta on jäänyt mieleen sattumus. Olin tanssipaikassa talkoolaisena ja pistäydyin salin puolelle. Oven pielestä hämärästä kuului hymyilevä kommentti: Mitäs tytölle kuuluu? Poika osoittautui entiseksi oppilaaksi, itseäni vuosia nuoremmaksi. Otin sanat humoristisena kohteliaisuutena, sellaiseksi ne oli tarkoitettukin. Molemmilla oli hauskaa.

Viimeisimpänä on paheksuttavaksi lähentelyksi leimattu nyt myös - yllätys, yllätys - viheltely. Siis semmoinen terävä vislaus, jolla nuoret ja vähän varttuneemmatkin miehenpuolet ovat kaikissa maissa osoittaneet huomiota ohi kulkevalle naiseläjälle.
Käsittääkseni vihellys voittopuolisesti ilmaisee asianomaisen vislaajan jollain perusteella tuntemaa ihailua kyseisen naisen ulkoista olemusta kohtaan. Sehän on nimenomaan positiivinen refleksi ja positiivisena sen kai voi mielihyvin vastaanottaa.

Rauni Virtanen

26.10.2017 09:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Oletko löytänyt kanttarelleja?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala