Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Ministerin yöpöydälle

”Itä on itä ja länsi on länsi / ei kohtaa ne toisiaan…” Noin runoili Rudyard Kipling kauan sitten. Hän kuoli jo ennen II maailmansotaa, 1930-luvun puolella. Niinpä häneltä jäivät kokematta ne maapallon mittakaavassa tapahtuneet kamaluudet, jotka tuhosivat miljoonakaupalla ihmisiä ja näiden elinympäristöjä niin idässä kuin lännessä. Hänen kiteytyksensä ei välttämättä enää ole mikään totuus.

 

Tämän vuoksi korvaani on häirinnyt Suomen hallituksen edustajien hokema monien viime vuosien ajan: me olemme osa länttä! Missä kulkee idän ja lännen rajaviiva? Suomen itärajaa pitkinkö? Puheiden perusteella vaikuttaa siltä. Etenkin nuoret poliitikot, siinä nelissäkymmenissä, kohentelevat ryhtiään ylväästi, kun on puhe Suomen itäsuhteista. Mehän olemme osa länttä! Idästä nyt ei tarvitse piitata. Kuulostaa varomattomalta.

Vaikuttaa usein siltä, että ministereillä ja hallintohenkilöillä on koko ajan niin kiire, etteivät he lainkaan kerkiä hankkia viisautta ja tietopohjaa esimerkiksi kirjallisuutta lukemalla. Nytpä suosittelen käsiini kirjastosta osunutta opusta nimeltä ”Lähetin loppupeli”. Se on kirjoitettu jännitys- ja ihmissuhderomaanin valepukuun, vaikka sen tärkein sanoma on täysin poliittinen - pitää sanoa, että kirja on oikeastaan varoitushuuto perikadon uhatessa jo näköpiirin rajalla.

Kirjoittaja on Venäjän-tuntija Markku Kivinen, seitsemännellä kymmenellään (s. 1951), jo viisaan iässä. En tietenkään tiedä hänen motiivejaan, mutta tuntuu kuin hän toivoisi kaunokirjallisen teoksen kautta saavuttavansa nekin ihmiset, jotka tuskin poliittisia katsauksia lukevat. Netin keskustelupalsta toki mollaa Kivisen mm. taistolaiseksi. Tottahan toki - ei ole totuudenpuhuja koskaan tullut ylistellyksi.

”Lähetin loppupelin” kuviteltu päähenkilö on Suomen Venäjän-lähettiläs. Tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, jolloin Suomi todellakin on jo liittynyt Natoon, jolloin Kaukasian konflikti ärhäköityy, jolloin naapurimme Viro yhä aktiivimmin hakeutuu lännen syleilyyn, jolloin Putin on poissa kuvasta ja uusi päämies, tässä nimetty Ivanoviksi, yhä selvemmin sanoin esittää harminsa vihamielisten voimien, esimerkiksi Naton ja USA:n hivuttautumisesta Euroopassa Venäjän rajojen tuntumaan.

Kivinen osaa perusteellisesti historian vaiheet, sekä kaukaisten entisvuosikymmenien että juuri paraikaa historiaksi muuntuvat tapahtumaketjut, joita hän antaa kirjassaan venäläisen diplomaatin keskustelussa kerrata lähettiläälle… Päähenkilö ehdottaa kriisin kärjistyessä, että Suomi ilmoittaisi sanoutuvansa irti koko konfliktista ja pyytäisi neuvotteluja. Hän saa vastaukseksi, ettei meillä ole valtuuksia irtaantua rintamasta ja että Nato harkitsee vastatoimia Venäjää kohtaan.

Päähenkilö jää yksin viitatessaan Suomen puolueettomuuden perinteeseen; Yhdysvaltojen luotetaan puuttuvan peliin, kun Venäjä uhkaisi vallata Baltian. Lännen rintamasta ei ole varaa livetä, toteaa kuvitteellinen Suomen presidenttikin. Ja sitten onkin liian myöhäistä kääntää suuntaa…

Kirjan loppu on semmoinen, mihin kuvittelukykymme juuri riittää. Sähkökatkot, jylinä, pommitus, rauniot, ruumiit. USA tai Nato ei tullut apuun. Ehkä kumminkin olisi ollut hyvä yrittää diplomatiaa.

Pienen olisi hyvä yrittää olla asiallisissa väleissä kaikkiin ilmansuuntiin. Älkää, ministerit, nukkuko liian sikeästi uskossanne vieraan apuun.

Rauni Virtanen

Karvialainen kulttuuripersoona

2.3.2017 08:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Oletko löytänyt kanttarelleja?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala