Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Järjetöntä menoa

Kuva: Järjetöntä menoa

Syömäkelpoisen ruoan polttaminen on yksi EU:n ja Venäjän välisten pakotteiden ja vastapakotteiden järjettömistä seurauksista. Venäjä on tuhonnut valtavia kuormia länsiruokaa, muun muassa juustoa ja sianlihaa, Putinin määräyksestä. Tuhoamista vastustavat ovat keränneet nettiadressia, jossa oli elokuun alussa jo lähes 300 000 nimeä. He vaativat että pakoteruoka annetaan oman maan puutetta kärsiville.

Itänaapurissa on ennenkin politiikka mennyt oman maan kansalaisten hädän edelle. Suomen sotakorvaukset -kirjassa kerrotaan, kuinka Neuvostoliitto myi Suomelle viljaa ja sokeria sodan jälkeen samaan aikaan kuin nälänhätä tappoi läntisessä Neuvostoliitossa puolitoista miljoonaa ihmistä.

Kyseisestä kirjasta löytyi monia muitakin kohtia, joissa nykymenoa voi verrata menneeseen. Suomalainen talousasiantuntija, sittemmin Suomen Pankin pääjohtaja, Klaus Waris odotti, että sodan aikana asioiden hoidossa nähdyt järjenvastaiset piirteet häipyisivät, kun päästäisiin rauhaan. ”Se osoittautui kuitenkin toiveajatteluksi. Minä muistan kun usein melkein häpeissäni tulin kadulle valtioneuvoston istunnoista tai iltakoulusta. Ihmisiä tuli vastaan ja moneen kertaan sitä ajatteli, että jos ne tietäisivät miten kepein argumentein joku tärkeä päätös on tehty ja mistä se koostuu, niin kyllä se olisi tehnyt toivottomaksi.”

Näinköhän päättäjät nykyisin ajattelevat Kreikan-, pakolais- ja talouskriisin vaatimia ratkaisuja tehdessään, kun astelevat ulos valtioneuvoston istunnoista – tai Amerikan malliin vedetyistä tiedotustilaisuuksista?

Sotakorvauksilla on yhteytensä myös Kreikan kriisiin. Kreikan presidentti penäsi vuosi sitten Saksalta sotakorvauksia toisesta maailmansodasta. Kreikan mukaan Saksan pitäisi maksaa sille takaisin Saksan vuosien 1941–1944 miehitysajan tuhoista ja lainasta, jonka natsi-Saksa pakotti Kreikan keskuspankin sille antamaan. Laina oli suuruudeltaan 476 miljoonaa silloista Saksan markkaa. Kreikkalaiset arvioivat, että nykyrahassa Saksan pitäisi maksaa takaisin jopa 162 miljardia euroa, mikä oli vuosi sitten noin puolet Kreikan valtionvelasta.

Suomen sotakorvauksista vuosina 1944–1952 kertova kirja perustuu aiheesta pidettyyn seminaariin, jonka annin tiivisti lopuksi Hannu Rautkallio.

Aikaisemmin sotakorvauksista selviämistä on pidetty vertaansa vailla olevana saavutuksena, joka hyödytti erityisesti metalli- ja laivanrakennusteollisuutta.

Rautkallion mukaan glamour on poissa ja tulkinnoissa on siirrytty toiseen ääripäähän: uskomukset sotakorvauksista Suomen teollisuuden uudistajana ja talouden moottorina olivat pelkästään hyväuskoisia myyttejä.

Tätä ääripäätä edustaa Björn Wahlroos, jonka mukaan on kaiken kaikkiaan mahdotonta ymmärtää, miten sotakorvaukset olisi nähtävissä minään muuna kuin 226,5 miljoonan vuoden 1938 kultadollarin menetyksenä Neuvostoliitolle.

Rautkallio muistuttaa, että sodanjälkeisen kehityskulun ymmärtämiseksi täytyy nostaa esille muita mahdollisia historian kulun vaihtoehtoja. Jos sotakorvauksista ei olisi kyetty pilkulleen huolehtimaan, Suomi olisi voinut luisua Romanian ja Unkarin tielle taloussuhteessa Neuvostoliiton kanssa, eli naapurin tiukkaan syleilyyn.

Rautkallio lisää, että jos Suomelle olisi käynyt näin, ”siinä tapauksessa sotakorvausten mytologiastakaan ei olisi jälkikäteen tarvinnut kantaa huolta.”

Heli Kokko

28.8.2015 08:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Oletko löytänyt kanttarelleja?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala