Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Tehdas

Vuoden 1945 kevätpuolella ent. Suomen armeijan kiväärimies, ent. renki ja metsuri, siis isäni, pääsi työhön Fiskars-yhtymän Loimaan tehtaan, Ferrarian, kettinkipajaan sepäksi. Kiitos Neuvostoliiton vaatimien sotakorvausten, työtä riitti kymmenille muillekin ohiammutuille miehille, sittemmin myös näiden ansiotyötä halajaville vaimoille ja muille, irtaimille naisille. Muutimme myös asumaan vastapäätä rautatehdasta - sitähän se komea nimi ”Ferraria” tarkoittaa - yhteen sen hallitsemista työläisten asumuksista.

 

Niin meidän perheestä tuli tehtaalaisia. Heti sotien jälkeen tehtaalaisuus ei maalaispaikkakunnalla ollut mikään mainesana; luokkaero viereisten suurten maatilojen isäntäväkiin oli selkeästi havaittava. Mutta tehdas oli suurelle joukolle maattomia ihmisiä se ”maailman napa”, jonka ympärillä elämä ja sen ehdot pyörivät. Oli työtä ja sitä myöten leipää ja lämmintä vuosikymmeniksi eteenpäin. Tosin sitten työläiset eläkkeelle juuri päästyään tai jo ennen tuppasivat kuolemaan keuhkosyöpään ja muihin työympäristön ehkä aikaansaamiin vaivoihin…

Tehtaalla oli vanhaan hyvään patruunatyyliin omistajan, paronin, käyttöön omistettu pitsihuvila, missä hän harvoin asui. Tehtaan väkeä varten oli saunalaitos (siinä erikseen työnjohtajille tarkoitettu privaattipuoli). Koksinpölyiseltä ja öljyläikkäiseltä tehtaan pihalta johti vaahterakuja konttorirakennukselle ja työnjohtajien komeiden asuntojen ohi maantielle. Tehtaalla oli myös muhkeasti kohisevan kosken pyörittämä oma sähkölaitos. Lisäksi oli urheilukenttä ja ruokalarakennuksessa sali, jossa näytettiin elokuviakin.

Ennen muuta tehtaalla eli ja vaikutti monilukuinen työyhteisö. Varmaan olisi ollut syytä saada kunnon kuulosuojaimet korvilleen esimerkiksi siinä pajassa, mistä konevasaroiden pauke ja jyske kaikui kauas ympäristöön. Mutta kun niitä ei ollut kai vielä olemassakaan. Ja toisaalta kanssakäyminen kävi näköetäisyydeltä ja kuulemalta työntekijöitten kesken sujuvasti. Lapsen mielikuvissani näytti työläisillä olevan hauskaa keskenään - heillä oli yhteinen ”lotteri” eli arpajaiset viikoittain, ja tavallaan tehtaalaisten oma pankkikin, huoltokonttoriksi nimitetty.

Sanalla sanoen ihmiset olivat työpaikallaan ystävällisissä tekemisissä keskenään, tehtiin pientä jekkuakin ja vitsailtiin. - Kellokorttiin väki joutui sitten tutustumaan, kun kehitys toi ”kellokallen” työntekijän kylkeen laskemaan sekunteja ja minuutteja, jotka eri työvaiheisiin kuluivat. Uusi aika ahdistuksineen lähestyi…

Ja nyt siitä lapsuuteni tehtaasta ei ole juuri mitään jäljellä. Komea punatiilinen pajarakennus tosin seisoo entisellä paikallaan, sen kaarevassa otsikossa lukee suurin kirjaimin se tuttu Ferraria. Muu onkin muuttunutta, elähtänyttä, valjua ja vähäväkistä. Tehtaitten aika on ohi, ohi on metelöivien isojen ja vaarallistenkin koneitten aika, niiden, joita taitava ihminen isännöi. Nyt olemme digitaalisten laitteiden orjia, ja pian ei ihmistä tarvita enää lainkaan…

Inhimillisyys on katoava ilmiö. Kehotankin seuraamaan sitä ainoaa televisiosarjaa, jolla on jotain sanottavaa: Pirkko Saision käsikirjoittamaa tv-näytelmää ”Tehdas”. Siinä nähdään vielä välähdyksiä myös jo hävinneestä.

Rauni Virtanen

22.8.2014 09:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Oletko löytänyt kanttarelleja?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala