Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Kaupunkilaisserkku

Kuva: Kaupunkilaisserkku

Olen asunut koko ikäni kaupungissa, joskus keskustassa kuten nykyisin, joskus esikaupunkialueella. Asuinpaikkaa on vaihdettu perheen elämäntilanteen mukaan. Joku voisi kutsua minua urbaaniksi, mutta koska viihdyn myös luonnon helmassa maalla, en luokittelisi itseäni niin. Olen vain äijä, joka asun mieluiten kaupungissa.

Me suomalaiset olemme pakkautuneet yhä tiiviimmin kaupunkeihin pääasiassa työn tai palvelujen perässä. Porissakin keskustaan rakennetaan jatkuvasti uusia kerrostaloasuntoja, joiden asukkaista suurin osa on ja tulee olemaan iäkkäämpää väkeä. Kaupungissa on helppo asua: palvelut ovat lähellä eikä tarvitse naapurien kiusaksi ajaa moottorileikkurilla sunnuntaina nurmikkoa.

Aina ei ole ole ollut näin. Omassa lapsuudessani 1950- ja 1960-luvuilla enemmistö asui maaseudulla ennen kuin muutto kaupunkeihin alkoi. Maaseudulla asuvat olivat ylpeitä maalaisuudestaan, ja kaupunkilaisserkkuja jopa väheksyttiin - ellei serkku sitten ollut Helsingistä, suuresta maailmasta, jossa kaikki oli hienoa.

Olen itse kokenut tämän. En siis ollut se arvostettu Helsingin serkku, vaan lähikaupungissa asuva sukulaispoika, joka ei talvella osannut (eikä halunnut) kunnolla hiihtää, joka kesällä kärsi ankarasta heinänuhasta silmät turvoksissa ja nenä vuotaen, ja joka ei osannut maalaisten juttuja.

Samanikäisten maalaisserkkujen kanssa vielä pärjäsi, mutta osa sukulaistädeistä suhtautui kaupunkilaisserkkuun jopa säälien.
Sen sijaan tiesin kaikenlaista kaupunkilaiselämästä, mitä nyt nassikka yleensäkin voi siitä tietää. Osasin liikkua ja suunnistaa kaupungilla myös kotikatua pidemmällä. Olin siitä tavallaan salaa ylpeä.

Kaikesta huolimatta viihdyin maaseudullakin, vaikka maalaisserkut joskus pilailivatkin kustannuksellani vaikka usuttamalla pissaamaan laidunlehmiä vartioivaan sähköpaimeneen. Sekin oli silti osa seikkailua, jota maalla oli hauska tehdä.
Kyllähän maalla yritettiin myös ihka oikeasti opettaa hyödyllisiä taitoja.

Eräillä sukulaistädeillä oli jokunen lehmiä, joiden laidun oli muutaman sadan metrin päässä navetasta. Lehmiä talutettiin laitumen ja navetan väliä pikkutietä pitkin. Minulle annettiin kerran tehtäväksi taluttaa vasikka laitumelta navettaan. Suostuin siihen hieman vastahakoisesti. Alku meni hyvin, mutta kesken matkan vasikka alkoi juosta, enkä uskaltanut irrottaa liekanarusta. Siis juoksin itkien vasikan perässä navettaan saakka, jonne se suoraan meni.

Tädeillä oli hauskaa, minulla ei. En ole sen koomin lehmän liekanaruun koskenut. Kaupungissa ei ole tarvinnut.

Nykyisin maaseutu on autioitumassa, jonka tuloksena mm. kallista kouluverkkoa karsitaan. Muutaman lapsen takia ei voi pitää kyläkoulua pystyssä. On sekä yhteiskunnan että lasten etu, että heidät mieluummin kuljetetaan suurempaan kouluun.
Vastaan panevatkin vain ne vanhemmat, jotka haluaisivat, että lapsen koulu on muutaman sadan metrin päässä kotoa. Vaatimus on tänä päivänä lähes yhtä kohtuuton, kuin että kaukana korvessa asuva vaatii taloonsa yhteiskunnalta vesijohtoa ja viemäriä.
Jokaisen pitää saada valita itse asuinpaikkansa, mutta silloin myös asiat on pantava arvojärjestykseen: korven rauha tai yhteiskunnan palvelut.

Yhteiskunnan tavoitteena on pitää koko Suomi asuttuna. Tavoite on hyvä, mutta tosiasia on, että kaupunkilaisserkkuja on aina vain enemmän ja maalaisserkkuja vastaavasti vähemmän.

Jukka Vilponiemi 

1.8.2014 07:15

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Joko olet vaihtanut talvirenkaat?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva