Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Saarrettuna ja pakosalla

Olen lähimenneisyydessä tutkaillut Isoa Atlasta eli karttakirjaa Venäjän sivuilta. Sain näet taannoin kunnian kirjoittaa kirjaksi vuonna 1992 karvialaistuneen Irma Kuprin muistot kanadalaisesta lapsuudesta sekä neuvostokarjalaisesta nuoruudesta ja aikuisiästä. Yhden ihmisen ikään - Irmalle tulee kohta täyteen 95 vuotta - mahtuu näköjään joskus matkoja pitkin maapalloa ja läpi monenlaisten yhteiskunnallisten systeemien.

 

Uralille ja sen taakse jyskyttivät syyskuun alkupuolella 1941 Neuvosto-Karjalasta täydet pakolaisjunat. Kontupohjan kaupungissa oli kuunneltu pommien räjähtelyä ja lentokoneiden murinaa - siellä suomalaiset pommittivat Petroskoita. Oli alkanut suomalaisittain jatkosodan etenemisvaihe, joka tarkoitti Karjalan asukkaille jakoa kahteen, suomalaissyntyisiin ja venäläisiin. Kohtelu riippui sitten syntyperästä: venäläisväestö sai siirtyä leireihin, joista pelkästään häveliäisyyssyistä ei käytetä keskitysleirin nimitystä. Irman tarinan ansiosta tutustuin Uralin-takaisen Siperian paikannimiin ja maisemaan, missä hän Jekaterinburgin, silloisella nimellä Sverdlovskin, alueella vietti pakolaisena pari vuotta.

Toinen muistelija, jonka ansiosta perehdyin Venäjän maantietoon, on Eestin Viru-Nigulassa asuva, suomalaissyntyinen Eino Puhilas. Hänen eestinkielisiä muistelmiaan suomeksi kääntäessäni olen saanut kattavan käsityksen siitä, kuinka sota ihmistä heittelee. Irma Kupria parikymmentä vuotta nuorempi Eino Puhilas oli vuoden 1941 syyskuussa vain viisivuotias Leningradin miljoonakaupungin lähistön kolhoosiasukas, joka perheensä kanssa joutui aluksi kestämään Leningradin nälkäsaartoa. Monen muun kaupunkilaisen kanssa Laatokan lahden yli saksalaisia paettuaan hän sitten orpoutuneena pääsi elämään muutamaksi vuodeksi kauas Siperiaan.
Venäjän valtavan maa-alueen karttaa halkovat hienot mustat viivat, rautatielinjat. Juna oli ja kaiketi edelleen on, lentokoneen ohella, venäläisen matkustuksen pääväline. Niinpä Eino-poika kärsi muiden matkaajien kanssa viikkokausia mullivaunujen epämukavuutta, kylmyyttä, ahtautta, hygienian ja lääkintähuollon puutetta, osin myös pommitusten uhkaa, vaikka saksalaiset silloin keskittyivätkin lähinnä valtaamaan Moskovaa ja Stalingradia. Onnistumatta, kuten tiedetään.

Lopulta kumminkin päästiin länsi-itäsuuntaisten rautatielinjojen yhteen solmukohtaan, Sajanin vuorten pohjoispuolella, suuren Jenisein varrella sijaitsevaan Krasnojarskin kaupunkiin. Sen läheisyydessä olevien kylien parakkeihin tulokkaat majoitettiin. Viisivuotiaan lapsen muistikuva matkasta kylään on liikuttava: joen yli mentiin kahlaamon kohdalta hevosvankkurien perässä kävellen. Maisema oli vehreä, joen vesi kristallinkirkasta. Keskellä jokea hevonen pysähtyi juomaan. Saman tien kaikki viikkokausien junamatkan ryvettämät matkalaiset pudottautuivat polvilleen veteen, pesivät kasvonsa, joivat kuten hevonenkin ja tunsivat tulleensa - paratiisiin.

Paratiisia ei Siperiastakaan toki löytynyt. Molemmat tarinat kertovat järkyttävällä tavalla sodan tyypillisistä piirteistä, oli sitten kokijana sotilas tai siviili. Sota tarjoaa ensiksi, toiseksi ja kolmanneksi nälkää, sitten kylmää, pelkoa ja kuolemaa… Tämän hetken sotauutisia kuunnellessaan vaipuu toivottomuuteen. Ihmiskunta ei näköjään opi mitään.

Rauni Virtanen

21.2.2014 09:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Joko olet vaihtanut talvirenkaat?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva