Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Mie romahdan

Kuva: Mie romahdan

Viime viikkoina on käyty joillakin yleisönosastoilla ja kahvipöydissä kiivasta keskustelua, kun aiheena on ollut suomalainen tv-huumori. MTV3:n Putous-sarja ja toisaalta Ylen TV 2:lla pyörivä Siskonpeti ovat saaneet osalta yleisöä milteipä jäätävän vastaanoton.

Jotkut ovat pitäneet niin Putousta kuin Siskonpetiäkin peräti moraalittomina ja televisioon sopimattomana Yle-veron tuhlauksena. Tuomitsijoiden mielestä sketsit eivät ole naurattaneet, ja teksti on niin roisia, etteivät ohjelmat ole lasten katseltavia. No, pääosin aikuisillehan ne on tehtykin, vaikka lapsetkin hokuja hokevat ymmärtämättä lopultakaan hokeman sisintä.

Selvässä vähemmistössä ovat olleet ne, jotka ovat kertoneet pitävänsä ohjelmista. Ilmeisesti arvostelijat ovat kuitenkin vain äänekästä vähemmistöä, sillä ne ovat keränneet suuria katsojalukuja. Esimerkiksi Putouksella on parhaimmillaan tainnut olla 1,3 miljoonaa katsojaa. Ja väkisinhän tuskin kukaan katsoo jotakin telkkaria, tai sitten kyseessä on yhden sortin masokismia.

Huumori on toki makuasia. Vitsi joko naurattaa tai sitten ei, huumoria joko ymmärtää tai ei ymmärrä. Suomalainen tv-huumori on ollut aina kovan kritiikin kohteena, mutta useimmiten sitä on arvosteltu tylsäksi tai liian korkealentoiseksi. Veli puolikuu, Pulttibois, Alywapaa palokunta tai vaikkapa Spede Show olivat aikansa tuotoksia, ja niitä ainakin on enää turha haikailla.

Minä tunnustan, että pidän sekä Putouksesta että Siskonpetistä. Putoukseen olen suorastaan koukussa. Ne ovat tämän ajan tuotoksia, ja sillä hyvä.

Tämän hetken naiskoomikoidemme kärkikaartin tekemä Siskonpetikin on pitänyt katsoa, vaikka myönnän senkin, etteivät kaikki sen sketsit mene välttämättä jakeluun ainakaan hekotukseen asti. Naisnäkökulma parisuhteeseen tai työelämään on välillä ollut niin julma, että on hirvittänyt. Tai sitten en osaa nauraa itselleni. Viihdyttävää senkin katselu omalla tavallaan on silti ollut.

Viidettä kautta menevän Putouksen kantava voima on hyvien näyttelijöiden itse luomat sketsihahmot, jotka ovat jääneet elämään ohjelman jälkeenkin kuten aikanaan Riku Niemisen Munamies tai Aku Hirviniemen Marja Tyrni ja monet muut.

Vaikka sketsihahmot välillä viljelevätkin navanalus- ja pieruhuumoria, eivät jutut ole mielestäni ylittäneet mauttomuuden rajaa. Mutta sekin raja on kovin henkilökohtainen.

Tämänvuotisen Putouksen ehdottomia helmiä ovat Jussi Vatasen imatralainen kotirouva ”Antsku”, Armi Toivasen elämäntapavalmentaja ”Ymmi Hinaaja” sekä Aku Hirviniemen esittämä parhaat hetkensä elänyt muusikko ”Slaikka Gustafsson”.
”Mie romahdan”, huokaa ongelmissaan piehtaroiva Antsku. Imatralaiset ovat on suurin piirtein seonneet Antskusta, ja valkoiset villapaidat ovat kuulemma loppuneet kaupoista.

Kun sketsihahmoja kuuntelee ja katselee tarkasti, niin eivät ne ole pelkästään hassuja hahmoja, vaan niistä löytyy syvällisempiäkin arvoja.

Ehkä Putouksen tuomitsijoidenkin kannattaisi vielä kerran silottaa otsarypyt ja katsoa vähän tarkemmin, mitä hahmojen sisältä löytyy.

Tai sitten siirtyä Midsomerin murhiin.

Jukka Vilponiemi

7.2.2014 08:59

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Joko olet vaihtanut talvirenkaat?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva