Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Toiveuusinta

Kuva: Toiveuusinta

Näin kesällä televisiokanavat ja radio ovat täynnä kesäuusintoja. Tietyt tv-sarjat pyörivät ties monettako kertaa, ja Yle soittaa tiettyjen musiikkiohjelmien paikalla niiden vanhoja jaksoja, joita nyt toiveuusinnoiksi kutsutaan. Miksei myös lehdissä voisi olla toiveuusintoja?
Kokeillaan.

Kyseinen kolumni on julkaistu Uudessa Ajassa heinäkuussa 2010 nimellä ”Kuikan huuto ja muita kesän ääniä”.

”BirdLife Suomi valitsi vuonna 2010 vuoden linnuksi kuikan tavoitteena mm. saada yleisön avulla selville lajin esiintymistä. Kuikka on erityisesti kirkasvetisten järvien lintu, jonka elintilan pelätään kuitenkin kaventuneen järvien alati lisääntyvän virkistyskäytön ja vesien säännöstelyn seurauksena.

Kuikkaa kuten sen sukulaista kaakkuria voidaan pitää miltei muinaisjäännöksinä, sillä fossiililöytöjen perusteella niitä on laskettu olleen jo 40 miljoonaa vuotta sitten. Sitä siis kannattaa vaalia.

Minulle kuikka on tullut tutuksi perheemme vietettyä osan lomistamme Pirkanmaan järvimaisemissa. Kuikan komea huuto on kuulunut kesäiltoihin viime viikkoinakin helteisen päivän laskiessa leppeäksi illaksi. Kuikan huudon voi toki kuulla päivälläkin, mutta tyyni ilta tuo ääneen aivan oman salaperäisen tunnelmansa.

Ei siis ole ihme, että mökkiläiset äänestivät BirdLifen äänestyksessä kuikan rakkaimmaksi linnukseen.
Tavalliselle kesänviettäjälle kuikan huuto on usein tutumpi kuin itse lintu, mutta me saimme siihen näkötuntuman tämänkertaisella lomallamme lähes päivittäin.

Kuikka on pesinyt mökkijärvellämme vuosittain, ja sen on nähty silloin tällöin uiskentelevan lähivesillä poikaset selässään.
Tänä kesänä emme tähän näkyyn ole törmänneet. Rantavesillä uiskenteli pitkään yksinäinen kuikka. Se lipui hiljalleen aivan muutaman metrin päähän rannasta, kunnes se lähti pitkälle sukellukselleen. Muutaman sadan metrin sukellus ei ole tälle linnulle mikään ponnistus.
Näin tapahtui useana iltana peräkkäin, ja lintu saattoi uida aivan ihmisuimarinkin lähelle.

Aloimme jo pelätä, että järvelle on jäänyt vain yksi kuikka, kunnes päivien odottelun jälkeen rantaa lähestyi uljas pariskunta. Ne uivat rinnakkain ja pysähtyivät rintarinnan useaksi minuutiksi laiturin eteen. Sitten ne sukelsivat pitkään liukuun keskelle järveä.
Näytelmän huipennus oli, kun kaksikko ui läheisen saaren rantaveteen ja aloitti yhdessä huudon: kaksi kuikkaa huusivat välillä toistensa päälle, välillä vuorotellen ikään kuin vastaten toisilleen.

Se oli musiikkia, jollaista Radio Suomikaan ei pysty lähettämään livenä.

Mökkiläisten äänestyksessä kuikka sai liki 40 prosentin äänivyöryn. Sen jälkeen rakkaimmiksi linnuiksi äänestettiin laulujoutsen, västäräkki ja rantasipi.

Rantasipi onkin terhakka pieni kahlaaja, joka pomppii rannoilla hauskasti kiveltä kivelle, mutta ärsyttäväksi sen tekee piipitys, jollaista se saattaa pitää tuntitolkulla.

Perheellämme on rantasipistä hieman surkuhupaisa kokemus. Samaisella mökillä mukanamme oli aikanaan koiramme, kultainennoutaja Eppu, jonka selkä ja raajat muuttuivat vanhemmiten kankeiksi. Koira nautti olostaan mökillä, jonka metsäisessä pihassa se sai möyriä ja tutkailla luontoa. Se kahlasi mieluusti myös rantavedessä.

Nousu portaita pitkin terassille alkoi kuitenkin tuottaa tuskaa, ja välillä se piti pientä vikinää  - särkylääkkeistä huolimatta. Viimeisenä kesänä ennen kuolemaansa Eppu tuntui vikisevän entistä enemmän, jopa niin paljon, että piipitys alkoi hermostuttaa isäntäväkeä. Välillä me paijasimme koiraa, välillä taas komensimme, mutta mikään ei auttanut.

Talvella eläinlääkäri antoi Epulle ikiuneen vievän piikin, ja sen tuskat helpottuivat lopullisesti. Koira tuhkattiin, ja tuhka säästettiin kevääseen, jolloin se ripoteltiin mökin metsäpihaan.

Kesemmällä tyttäremme meni mökille viikonlopun viettoon, ja pihalla alkoi kuulua jälleen sama piipittävä vikinä, jota Eppu piti viimeisenä kesänään.

Tytär soitti kauhuissaan kotiin, että nyt Eppu kummittelee, ja sen piipitys kuuluu edelleen.

Vasta silloin - me tyhmät kaupunkilaiselävät - tajusimme, että piipitystä ei pitänytkään kipeä koiramme vaan rantasipi.
Suomen kesäluonto on niin ihmeellinen.”

Jukka Vilponiemi

2.8.2013 09:16

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Joko olet vaihtanut talvirenkaat?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva