Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Puisto ryytimaaksi?

Kuva: Puisto ryytimaaksi?

Sattui silmiin Ilta-Sanomista uutinen helsinkiläiseen puistoon vappuna perustetusta kasvimaasta. Tekijäksi oli ilmoittautunut yksi henkilö, joka kuitenkin tarkensi, että kasvimaata oli kuokkimassa muitakin juhlapäivän viettäjiä.

Helsingin kaupunki on tehnyt asiasta poliisille tutkintapyynnön. Kaupungin virkamies laski, että verovaroin rakennettua nurmikkoa oli tärvelty muutamien satojen eurojen arvosta.

Ryytimaalle oli istutettu mm. salaattia, retiisiä ja lanttua. Kuokkijan mukaan kasvimaa on tarkoitettu kaikille kaupunkilaisille ja kuka tahansa piknikille tuleva voi ottaa salaatinlehden leipänsä päälle.

Kun tekijältä kysyttiin, miksei kasvimaata perustettu joutomaalle, hän myönsi teon olleen kannanotto ja provokaatio. Hän pitää ruohonleikkureita ilmaston vihollisina ja hänen mielestään nurmikkoja pitäisi yleisemminkin ottaa viljelykäyttöön.

Tyyppi on siis ilmiselvä sissiviljelijä. Kaupunkiviljelyn aatetta levittävän Dodo-järjestön sivuilla, kaupunkiviljely.fi, kerrotaan kaupunkiviljelyn perusajatuksista ja sen eri muodoista. Sissiviljelyn sanotaan olevan viljelyä julkisilla paikoilla tai viljelyä muiden mailla. Sissiviljelijää varoitellaan, että ennen kuin ryhtyy toimimaan luvatta, on tiedostettava että siitä voi olla seurauksia.

Samoin sanotaan, että ”jos haluaa viljellä syötäviä kasveja, kannattaa olla varuillaan maaperän kanssa”. Ehkä puiston maaperä ei ole paras mahdollinen paikka syötävien kasvisten viljelypaikaksi – kun vielä ottaa huomioon puistossa vierailevat koirien pissattajat ja muut pissijät.

Kaupunkiviljelyn muodot ovat monet, voi viljellä melkein missä vain ja miten vain, vaikka kerrostalon pihalla isoissa astioissa, mutta pihankin käyttöön täytyy kysyä lupa taloyhtiön hallitukselta.

Kattoviljelmät ovat muotia ja erityisesti niistä on innostuttu ravintola-alalla, myös Suomessa. Kaupunkipuutarhojen perustamista ovat vauhdittaneet uudet keksinnöt, kuten vesiviljelytornit.

Ihmisten huoli ruoan alkuperästä vain kasvaa. Pakastevihannesten sekaan eksyneen hulluruohon alkuperä pystyttiin jäljittämään, mutta vasta kun myrkytyksiä oli tapahtunut. Lähiruoalla on osoite, ja mitä lähempänä sen parempi, miksei osoitteena voi olla myös oma katto tai viherseinä.

Dodon toive on, että kaupunkiviljelyt tekisivät kaupungeista viihtyisämpiä ja vähemmän tuontienergiasta riippuvaisia asuinpaikkoja.
”Tulevaisuuden kaupungit vihertävät kattopuutarhoineen, hedelmäpuubulevardeineen ja marjapensaspuistoineen... Kaupunkiviljelijä kasvattaa mangoldia parvekkeella, perunoita sisäpihalla...”

Viljelypalstat ja siirtolapuutarhat edustavat Dodon mukaan kaupunkiviljelyn luksusta. On hyvä muistaa, että kummankin alkuperä on kaikkea muuta kuin luksusta. Esimerkiksi Porissa Huvilajuovan mökkiasutus sai alkunsa 1900-luvun alussa, kun kaupunki ryhtyi vuokraamaan vähävaraisille perheille muutaman aarin maapaloja kesäasunnon rakentamista varten. Perheet pääsivät viljelemään vihanneksia ja marjoja leipänsä jatkeeksi ja lapset viettämään kesää terveelliseen ympäristöön.

Ei mitään uutta auringon alla. Sissiviljelijällä on kannustimenaan ideologia, mutta on ollut aikoja, kun puistoja on viljelty pakon sanelemana. Niin pula- kuin sota-aikoina puistot on otettu yleishyödylliseen käyttöön. Unter den Lindenin -bulevardi menetti toisessa maailmansodassa kaikki lehmuksensa, kun berliiniläiset hakkasivat ne polttopuiksi.

Tampereen puistot 125 vuotta -kirjassa (toim. Eila Siitarinen) siteerataan kaupunginpuutarhuriksi 1897 valittua Onni Karstenia, joka kertoo, että sisällissodan vuonna 1918 ja sen jälkeen ”kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin kaupungissa” tehtiin perunamaita kaupunkilaisille. Koskipuistossa kasvatettiin mm. punajuurta ja Eteläpuistossa oli suurehkot perunamaat. Sotavuosina puistoja otettiin taas perunanviljelyyn. Nurmikoiden annettiin kasvaa pitkiksi ja heinä käytettiin eläinten rehuksi.
Marttojen historiasta selviää, että esimerkiksi Jyväskylän martat kasvattivat sota-aikana perunaa kirkkopuistossa.

Ennen kuin käännetään puistojen nurmikot kasvimaiksi, on hyvä muistaa, että puistot hyödyttävät meitä nykyisellään, ”turhina”, monella tavalla. Ne ovat kauniita katsella, millä silläkin on terveysvaikutuksia. Puiston puiden varjossa voi saada helteessä helpotuksen. Ja ennen kaikkea: puistot ovat kaupungin keuhkot.

Heli Kokko

 

7.6.2013 09:02

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Oletko löytänyt kanttarelleja?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala