Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Luonnon ihmeitä

Kuva: Luonnon ihmeitä

Jännittäviin luontokokemuksiin voi törmätä ihan tavallisella asuinalueellakin. Itse asun metsäisessä ja rauhallisessa ympäristössä, mutta en suinkaan missään peräkylässä, vaan Noormarkun keskustan tuntumassa. Kävelen päivittäin vaihtelevia reittejä kahden koiran kanssa ja olen saanut ilahtuneena huomata, että rakentamattomissa pikkumetsiköissä ja joutomailla elelee mielenkiintoisia otuksia.

Kesällä tallustelin koirineni metsäpolulla. Ilma oli kostean hautovaa ja oli juuri satanut. Äkkiä havaitsin polulla edessäni kaksi pitkulaista, paksua, mustaa möykkyä, jotka muistuttivat hiukan vaikkapa pyöränrenkaan riekaleita. Heti äkkäsin, että käärmeitä ne eivät olleet ja kumarruin katsomaan tarkemmin. Näillä möykyillä olikin sarvet, vaaleita selkäjuovia ja ne liikkuivat tuskin silmin havaittavasti polun yli.

Kotiin päästyäni selvitin, netistä tietenkin, että olin törmännyt kahteen ukkoetanaan. Ukkoetana on Euroopan suurin maaetana. Se voi kasvaa jopa 18-senttiseksi ja nämä minun näkemäni olivat varmasti liki tuota mittaa.

Ukkoetanat viihtyvät enimmäkseen metsissä, eivät niinkään puutarhoissa kuten jättietanat. Etenkin sateisina ja sumuisina aikoina ne saattavat kuitenkin liikkua epätavallisissakin paikoissa. Ukkoetanat syövät lähinnä lahonneita lehtiä ja sieniä, joten ne eivät juurikaan aiheuta tuhoa ihmisten viljelyksille, kuten eräät muut etanalajit.

Noin kuukausi sitten kävelin hämärtyvässä illassa asvaltoitua asuinalueen katua pitkin. Oli aivan hiljaista, liikkeellä olimme vain minä ja koirat. Olimme rivitaloalueen ja omakotitalon väliin jätetyn hoitamattoman ja pusikkoisen tontin kohdalla, kun sieltä alkoi kuulua oksien katkeilua ja rytinää. Joku oli selvästi tulossa. Koirat pysähtyivät tuijottamaan ja minä myös.

Pusikosta loikkasi tielle matalajalkainen, tuuheahäntäinen, tummahkonruskea eläin. Se jäi muutamaksi sekunniksi tuijottamaan meitä suurin silmin, kääntyi sitten ja loikki takaisin pusikkoon. Koirat ryntäsivät nuuskimaan eläimen jälkiä ja minä mietin, että mikä se mahtoi olla.

Jälleen riensin kotiin päästyäni netin ääreen ja päädyin siihen, että olin törmännyt näätään. Näätä on solakkarakenteinen, pitkäruumiinen ja lyhytjalkainen. Sen pää suippenee teräväksi kuonoksi. Selkä ja häntä ovat erivivahteisen ruskeat tummankiiltoisesta hailakanvaaleaan. Kaulassa ja kurkussa on harmaa, keltainen tai punakeltainen laikku. Häntä on pitkähkö ja tuuhea. Näätä on oravan pahin hävittäjä ja Noormarkussa, tunnetussa oravapitäjässä, näitä pörröhäntiä riittää.

Aina ei tarvitse lähteä edes ulos omasta kodistaan, kun voi jo saada jännittävän luontokokemuksen. Kesällä nukuimme makuuhuoneen ikkuna hiukan raollaan ja eräänä elokuisena yönä siitä pelmahti sisään lepakko. Heräsimme siihen, että huoneessa lentelee joku ja luulimme tietenkin, että se on lintu. Kun sitten sytytimme valot, näimmekin pienen, rumanaamaisen olennon tuijottavan meitä katosta.

Lepakkoparka tietenkin hämmentyi valosta ja pyrähteli ympäriinsä. Onneksi se kuitenkin lopulta ymmärsi lepatella takaisin ulos ikkunasta, jonka olimme avanneet selkoselälleen.

Taas netin avustuksella selvitimme, että kyseessä oli todennäköisesti Pohjanlepakko. Se on maailman pohjoisin ja Suomen yleisin lepakkolaji. Ja juuri syksyn tullen nuoret Pohjanlepakot saattavat vahingossa lentää avonaisesta ikkunasta sisään, sillä niiden kaikuluotaus ei välttämättä vielä toimi aivan täydellisesti.

Niinpä niin, jännittävä luonto on lähempänä kuin arvaammekaan. Meidän on vain huomattava se.

Nämä omat luontokokemukseni ovat tulleet odottamatta, mutta ne ovat avanneet silmiäni ja ovat saaneet minut kävelylenkeilläni katselemaan tarkemmin ympärilleni. Koirien lenkittäminenkin voi olla mielekästä puuhaa, kun samalla voi odottaa, josko jonkun puskan takaa tulisi taas vastaan jotakin mielenkiintoista.

Syyspimeällä kävelemiseen liittyy tosin yksi ikäväkin asia. Olen varustanut itseni ja molemmat koirani asianmukaisesti, mutta joka ikinen ilta meitä vastaan tulee useampi pyöräilijä ja jalankulkija ilman minkäänlaisia valoja tai heijastimia. Ainakin meillä ”maalla” katuvalojen välit ovat kohtalaisen pitkiä, eivätkä kaikki lamput edes pala, joten metsäisessä ympäristössä ilman heijastinta kulkeva ihminen häviää täysin näkyvistä. Aikamoista riskinottoa siis.

Maarit Kautto

14.10.2011 08:27

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Oletko löytänyt kanttarelleja?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala