Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Ahdistaa

Kuva: Ahdistaa

"Olisi hirveää, jos Suomeenkin tulisi katastrofi. Saattaisi tulla paniikki ja voisi pyörtyä. Ja jos tulisi ydinräjähdys, kukaan ei voisi mennä enää ulos. Evakuoinnissa voisi myös joutua eroon äidistä ja iskästä. Ja jos vanhemmat kuolisivat, joutuisi adoptoitavaksi. Se pelottaa minua kaikkein eniten. Kestäisi varmaan aika kauan, että tutustuisi uusiin vanhempiinsa".

Näin miettii eräs 8-vuotias poika Helsingin Sanomien jutussa, jossa kysyttiin, mitä lapset ajattelevat Japanin katastrofista.

Saman ikäinen tyttö taas sanoi näin:

"Mulle oli uusi juttu, että ydinvoima voi räjähtää, vaikka äiti sanoi, että ennenkin on ollut ydinvoimaräjähdyksiä. Mä en ole oikein ymmärtänyt sitä sydänjuttua, että miten se säteilee. Kuulin myös, että on olemassa jotkut tabletit, joita ei kannata syödä. Äiti sanoi, että Japanin ihmisiä autetaan parhaan mukaan ja ettei räjähdys vaikuta Suomeen".

Oman tuttavani jo 15-vuotias tytär puolestaan oli lukenut Japanin katastrofiuutisia netistä ja eksynyt sivuille, joissa ennustettiin maailmanloppua. Päivä, jolloin maailmanlopun pitäisi ennustusten mukaan tulla, sattuu olemaan sama, kuin tuttavani tyttären 16-vuotissyntymäpäivä. Tytär tietenkin pohti ahdistuneena, että kannattaako enää mikään, jos ei ehdi edes 16-vuotissyntymäpäiväänsä viettää.

Monissa perheissä on viime aikoina seurattu tiiviisti uutislähetyksiä Japanin katastrofista ja Libyan tilanteesta. Surevien ihmisten kasvot, tsunamituhon jäljet, savuavat ydinvoimalat tai kuvat pommikoneista ja haavoittuneista ihmisistä herättävät lapsissa ja nuorissa kysymyksiä. Voiko meille käydä noin?

On ymmärrettävää, että kodeissa seurataan tapahtumien kulkua Japanissa ja Libyassa herkeämättä aamusta iltaan. Mutta kuinka kuvatulvaa ja uutisointia voisi lapsille selittää ja helpottaa ahdistusta?

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on kirjannut neuvoja vanhemmille uutisoinnin käsittelyyn. Neuvojen mukaan lapsen ja nuoren reaktioita tulee kunnioittaa ja hyväksyä, vaikka ne tuntuisivatkin oudoilta. Nuori esimerkiksi voi ilmaista omaa hämmennystään ja pelkoaan nauramalla tai heittämällä vitsiä, kuten oma 15-vuotiaani teki.

Lapsen tai nuoren kysymyksiin pitää vastata rehellisesti, mutta lietsomatta pelkoa ja epävarmuutta. Tapahtuuneesta pitää puhua lapsen ikä huomioon ottaen ja kertoa tosiasiat, jotta lapsi ei turvaudu mielikuvitukseen.

Voit itse todeta, että olet järkyttynyt ja surullinen tästä tapahtumasta. Lapsen reaktiot kuitenkin pohjautuvat vanhempien antamaan esimerkkiin: jos aikuinen käyttäytyy mahdollisimman rauhallisesti, lapsi kokee olevansa turvassa. Tyydytä oma tiedontarpeesi seuraamalla uutisia ilman lapsen tai nuoren läsnäoloa ja keskustele omista tuntemuksistasi toisten aikusten kanssa. Sano myös nuorelle, että hänen kannattaa suojella itseään ja jättää katsomatta esimerkiksi internetissä leviävät videot.

Meillä kotona uutiset Japanin ydinvoimaloiden ongelmista kirvoittivat keskustelun suomalaisesta ydinvoimatilanteesta. 15-vuotiaamme halusi tietää kuinka lähellä ydinvoimalaa me asumme. Olisimmeko evakuointimatkan päässä, jos jotakin sattuisi? Olisiko meillä riittävästi ruokavarastoja, jotta voisimme pysytellä tarvittaessa sisätiloissa?

Kerroimme rehellisesti sen, että Olkiluodon ydinvoimalat sijaitsevat suhteellisen lähellä. Katsoimme oikein kartasta. Keskustelimme myös siitä, että Suomessa maanjäristykset tai tsunamit eivät voisi aiheuttaa Japanin katastrofin kaltaisia tuhoja. Suomessa ei juurikaan ole sellaisia sääilmiöitä, jotka uhkaisivat ydinvoimaloita. Maamme ei myöskään ole terroristien ykköskohteita.

Nuoremme tuntui tyytyväiseltä vastauksiimme ja pian keskustelu siirtyi arkipäiväisiin kaveri- ja kouluasioihin. Itse jäin kuitenkin miettimään kuinka täynnä ahdistavia uutisia päivämme ovatkaan. Katastrofiuutisten lisäksi iltapäivälehtien lööpit kirkuvat otsikoita murhista, raiskauksista, sairauksista, onnettomuuksista ja julkkisten avioeroista.

Ei se ihme, että nuoret ahdistuvat ja omaksuvat hälläväliä-elämänasenteen, kun suhteellisen järkevästä aikuisestakin tuntuu välillä, että missään ei enää ole mitään mieltä.

Eihän tässä muu auta, kuin elää päivä kerrallaan ja nauttia työstä, perheestä, terveydestä ja ystävistä. Ja muistuttaa itselleen joka aamu, että turha murehtiminen tekee sairaaksi niin mielen kuin kehonkin. Kun hyväksyy epävarman tulevaisuuden, voi keskittyä niihin asioihin, joille voi itsekin tehdä jotain.

Maarit Kautto

25.3.2011 09:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Joko olet vaihtanut talvirenkaat?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva