Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Kyllä maalla on mukavaa

Kuva: Kyllä maalla on mukavaa

Maaseutu on muodissa, jos on uskominen Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran uusimpaan, viime maanantaina julkaistuun Maamerkit-barometriin. Sen mukaan suomalaiset luottavat entistä vahvemmin maaseudun tulevaisuuteen.

Maaseudun näkymiin optimistisesti suhtautuvia on jo kaksi kertaa enemmän kuin pessimistisesti suhtautuvia.  

Erikoinen tulos on se, että yhtä aikaa sekä kaupunkilaiseksi että maalaiseksi itsensä kokevia on jo yhtä paljon kuin itsensä kaupunkilaiseksi kokevia. Ehkä tämän voi tulkita niin, että yhä useampi uskaltaa tunnustaa maalaiset juurensa.

Kerran maalainen, aina maalainen. Tiedän sen itsekin, maalaistaustallani.

Vanhat ennakkoluulot maalaisten ja kaupunkilaisten välillä kytevät kuitenkin edelleen, myös puolueissa. Sitran kyselyn mukaan epäluuloa on erityisesti kokoomuksen mutta myös SDP:n kannattajien keskuudessa, varsinkin kun puhutaan maaseudun taloudellisesta tukemisesta.

Ikivanha kaupunkilaisen kauna tuli pinnalle Aarno Laitisen kolumnissa Iltalehdessä, kun hän kirjoitti Kai Linnilän toimittamasta Kotirintama kestää -kirjasta.

Kirja kertoo 1940-luvulla kansanhuoltoministeriön propagandapäällikkönä toimineesta Untamo Utriosta, joka oli pitkään myös toimittajana, mm. Suomen Sosialidemokraatissa.

Laitisen mukaan päämaja suunnitteli omien sotilaiden hyökkäystä maataloihin takavarikoimaan viljaa, lihaa, maitoa, voita ja kananmunia, koska talonpojat kätkivät tuotteensa ja myivät ne mustassa pörssissä kiskurihintaan.

”Kun suomalaiset maanviljelijät pimittivät ruokaa, Suomi joutui turvautumaan Hitlerin Saksan elintarvikkeisiin, jotka oli usein ryöstetty sen miehittämistä maista.”

Aika roisisti vedetty päätelmä. Ehkä sitä elintarvikeapua olisi jouduttu joka tapauksessa ottamaan vastaan Saksalta. Suomi oli koko sota-ajan Saksan elintarvikeavun varassa.

En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta sen sijaan olen lukenut Onerva Hintikan ja Kirsti Häppölän kirjan Tuntematon emäntä.
Kirjassa maaseudun naiset muistelevat selviytymistään tilanteessa, kun ”Suomen maatalous menetti miehensä rintamalle viideksi satokaudeksi”.

Yksi kirjan luku käsittelee säännöstelyä ja mustaa pörssiä. Siinä todetaan, että mustan pörssin kauppa oli yleistä: ”kaikki sitä tekivät, jotkut vain jäivät kiinni”. Mutta tuskin Saksan elintarviketoimitusten verran.

Elintarvikkeiden säännöstelyssä oman kulutuksen yli menevä tuotanto piti luovuttaa yleiseen kulutukseen, ja sodan edetessä luovutukset vain suurenivat. Maaseutuväestö piti luovutuksia raskaina ja jopa ylivoimaisina. Nähtiin ettei kansanhuollossa aina oltu ajan tasalla eivätkä virkailijat välttämättä edes tunteneet maatalouselinkeinoa.

Maataloustuotanto pieneni sota-aikana eri syistä, mitä ei ehkä osattu täysin ottaa huomioon. Miehet ja iso osa hevosista vietiin rintamalle, mutta lisäksi oli lannoite- ja rehupulaa. Myös sää koetteli, 40-luvun alussa oli harvinaisen kylmää.

Henrik Meinander kertoo kirjassaan 1944, kuinka tuona vuonna sadot jäivät kolmanneksen pienemmiksi ja laadultaan selvästi heikommiksi kuin 1930-luvulla. Perunasato oli 1944 peräti 45 prosenttia alhaisempi kuin syksyllä 1943, ja meijerituotanto jäi määrältään vain puoleen siitä, mihin oli päästy sotaa edeltävinä vuosina 1930-luvun lopussa.

Tuntematon emäntä -kirjan erään haastatellun mukaan kansanhuollon virkamiehet eivät tahtoneet ”käsittää sitä, ettei lehmä aina lypsä koko vuotta samaa maitomäärää”. Oma karja näki nälkää, kun rehuakin piti luovuttaa ja omille eläimille jouduttiin syöttämään osaksi selluloosaa.

Myös lihanluovutus oli joskus hankala, ”kun ei se sika painanutkaan niin paljon kuin kansanhuolto vaati”.

Kaikkia rikkomuksia ei siis tehty rikastumisen toivossa vaan puutteesta ja pakosta. Eläimiä ja jauhoja piiloteltiin myös sen takia, että oman väen lisäksi oli ruokittava ulkopuolisia työntekijöitä, ja harva suostui töihin virallisella korttiannoksella.

Mutta palataan nykyaikaan. Sitran tutkimuksen mukaan suomalaiset toivovat maaseudulta ennen kaikkea luomu- ja lähiruokaa sekä mahdollisuuksia latautua, virkistyä ja kohdata luontoa. Kuulostaa kaupunkilaisten huvipuistolta, mutta toivotaan että kyse on myös kaupunkilais- ja maalaisserkun suhteiden lähentymisestä.

Heli Kokko

11.3.2011 09:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Oletko löytänyt kanttarelleja?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala