Etusivu
Toimitus
Jätä ilmoitus
Leineperissä hämärretään käsityöläisyyden ja taiteen välistä rajaa
Neljännen kerran järjestettävä Leineperin Metallitaideviikot -näyttely kokoaa kesäiseen ruukkikylään ison joukon mielenkiintoisia kuvanveistäjiä ja taidekäsityöläisiä.
Metallitaideviikkojen antiin voi tutustua 17.7.–8.8.
Tällä kertaa mukana on 14 taiteilijaa 36 työn kanssa. Niistä 31 on sisällä,1800-luvulla rakennetussa meijerissä, johon on kunnostettu näyttelytila, ja viisi ulkona meijerin lähistöllä.
Tämän kesän taiteilijat ovat Antti Nieminen, Marianne Friberg, Olli Penttilä, Kai Ruohonen, Kari Kuisma, Jyrki Eklund, Raija Kuisma, Timo Penttilä, Matti S. Rajala, Samuli Alonen, Päivi Aho, Jouko Nieminen, Jesse Sipola ja Jorma Dahlström.
Näyttelyn on koonnut työryhmä, johon kuuluu myös Friitalan nahkamuseon amanuenssi Ilkka Tarvainen. Hänen mukaansa näyttelyn tarkoituksena on nostaa metallin käsittelyn ja vanhan käsityöperinteen arvostusta ja hämärtää käsityöläisyyden ja taiteen välistä rajaa – kuten myös korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin rajaa.
– Valintakriteeri on ollut se, että henkilöllä on taiteellista ilmaisuvoimaa, ei se onko käynyt taidekoulun vai ei.
– Luolamaalauksia arvostetaan taiteena, vaikkei niiden tekijöillä ollut koulutusta, ja lapset ovat synnynnäisiä taiteilijoita, Tarvainen vertaa.
–Yksi kimmoke näyttelyn järjestämiseen on ollut se, että taidenäyttelytarjonta on taulupainotteista. Me haluamme antaa puheenvuoron taitajille, jotka ovat muuten vähän esillä.
– Kantavana teemana on tuoda esiin materiaalin ominaislaatua, näyttää, kuinka metalli taipuu niin tunteen kuin ajatuksenkin välittäjäksi.
Esillä on laaja kirjo metallitaidetta ovenkolkuttimista erilaisiin eläimiin. Osa töistä on kantaa ottavia, ja osa sellaisia, joihin yleisö voi ottaa kantaa ja osallistua. Esimerkiksi Olli Penttilän Kakofoniaa saa soittaa ja Marianne Fribergin metalliseen kirjaan saa kaivertaa sanan rakkaudesta.
Marianne Friberg paitsi houkuttelee ihmisiä miettimään tärkeää asiaa, myös antaa mahdollisuuden raaputtaa luvan kanssa, ei puun runkoon vaan puuhun nojallaan olevaan taideteokseen.
– Rakkaus on vakava asia, mutta saa siinä huumoriakin olla, Marianne Friberg huomauttaa.
Ilkka Tarvainen lisää:
– Myös koko näyttelyssä on leikkimieltä. Emme halua ottaa itseämme liian vakavasti.
Heli Kokko
15.7.2010 16:54
Nyt kysymme
Oletko tyytyväinen presidentinvaalien lopputulokseen?
