Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Elä elämäsi viimeistä päivää

Kuva: Elä elämäsi viimeistä päivää

Edelleen on kova vääntö eläkeiän nostamiseksi 65- vuoteen ja samalla työurien tulee pidentyä, niin että täyden eläkkeen saisi vasta 40 työvuodesta. Toivottavasti tämä asia saadaan ratkaistua kolmikantaisissa meneillään olevissa kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelman neuvotteluissa Maan hallitus ja työmarkkinakeskusjärjestöjen neuvottelijat pakertavat kuudessa eri työryhmässä. Valistunut arvioni on, että jos näissä työryhmissä ei saavuteta yhteisymmärrystä, niin seuraavan hallituksen ohjelmassa on eläkeiän nostaminen, oli hallituspohja sitten mikä tahansa.

Olen kerrannut omaa työhistoriaani. Tähän pohdintaan olen joutunut sen takia, että lähipiirissäni on sattunut kaksi yllättävää kuolemaa. Molemmat poismenneet miehet olivat 62 -vuotiaita. Toinen oli tehnyt elämäntyönsä opettajana ja toinen upseerina. He kerkisivät olemaan eläkkeellä vain pari vuotta. Kuolemat olivat yllätyksellisiä. Miehet olivat olleet työelämässä nuoruudestaan asti. Kummallakaan ei ollut varsinaisia työttömyysaikoja. Eläkkeellä olostaan he kerkisivät nauttia vain hetkisen. Yhteiset suunnitelmat perheiden kanssa jäivät kesken. Kuinka paljon meidän kanttaa jättää elämässämme ajatuksen varaan, että teen sitten eläkkeellä ollessa? Siirrän asian huomiseen. Yksilön kohdalla jokainen päivä tai hetki voi olla se viimeinen.

Itse olen aloittanut kesätyöt 15-vuotiaana. Mikkelin Visulahti oli silloin kaupungin maatila ja äitini toimi siellä karjakon apulaisena. Olin harventamassa sokerijuurikasta. Heinänteon aikaan sain ajaa hevosvetoista haravakonetta. Kerran hevonen vauhkoutui ja se oli menoa sitten yli ojien ja sarkojen. Saamillani tienasteilla ostin ensimmäisen polkupyöräni.

Lukiolaiselle riitti töitä joka kesäksi. Olin töissä Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan hautausmailla ja kirkon puistossa. Eräänä kesänä sain kaivaa haudan Mikkelissä pitkään vaikuttaneelle demari kunnallispoliitikolle. Yhden kesän oli myös Tuomiokirkon suntiona, soittelin kirkonkelloja, avustin pappeja pukeutumisessa, valmistelin ehtoollispöytiä ja ohjailin vihkipareja. Pareille annoin ohjeeksi, kulkekaa hitaasti ja arvokkaasti alttarille. Yksipari kerkisi vain käytävän puoliväliin häämarssin aikana, loppu meni sitten hiljaisuuden vallitessa. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen kävin armeijan Rakuunapataljoonassa. Olen siis metsän nopein eläin.
Armeijan jälkeen pääsin harjoittelijaksi Maa- ja metsätalouden tutkimuslaitoksen koeasemalle Mikkelin Karilaan. Siellä olin töissä puutarhalla, jossa koeviljeltiin mesimarjaa. Silloin ei vielä pidetty huolta ympäristöystävällisyydestä, vaan rikkaruohot tuhottiin myrkyllä nimeltään Gramoxone, se tappoi kaiken vihreän. Luiskahtihan sitä aina välillä myös vääriin paikkoihin. Sain huutia MMT Annikki Ryynäseltä. Tarkoitukseni oli hakeutua puutarhurikoulutukseen, mutta hain ensin Savonlinnaan sairaanhoito-oppilaitokseen järkisyillä, töitä oli tiedossa tulevaisuudessa, ja satuin pääsemään sinne. Töitä on ollut, työttömyyttä en ole kokenut.

Sillä tiellä olen edelleen, vaikka pääsykokeissa oppilaitoksen rehtori sanoi, että, jos sinut tänne valitaan, niin sinusta tulee joko juoppo tai edustaja. Ennustus ei ole vielä toteutunut. Olen työskennellyt sairaanhoitajana ja erikoissairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa yli 30 vuotta ja pari vuotta opettajana. Siihen aikaan mahtuu hyvin erilaisia kommelluksia ja elämän kohtaloita. Olen usein ollut tilanteessa, jossa apu maallinen ei ole auttanut, mutta läsnäolo on lohduttanut ja tuonut turvallisuuden tunnetta.

Elämääni on kuulunut myös osallistuminen erilaisiin järjestötöihin 15-vuotiaasta lähtien. Olen ollut mukana seurakunnan nuorten diakoniakerhossa. Olen ollut järjestysmiehenä, lipunmyyjänä, narikanhoitajana ja kanttiiniapulaisena, kun Mikkelin työväentalolla järjestettiin tansseja. Olen myynyt savustettuja muikkuja Mikkelin kesätapahtumassa. Kaikenlaista muuta puuhastelua on kuulunut yhteistenasioiden hoidossa läpi elämäni. Olen tykännyt siitä. Perheenkin olen saanut perustettua ja kolme lasta on kasvanut aikuiseksi ilman suuria ongelmia.

Pitäisikö ajatella niin, että elää joka päivä elämänsä viimeistä päivää ja tyytyväinen siihen mitä on saavuttanut ja kohdannut elämässään. Jokin jälki meistä kaikista jää.

Toivottelen hyvää kevättä ja työn juhlaa kaikille lukijoille.

Rauno Vesivalo

23.4.2010 08:47

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Oletko löytänyt kanttarelleja?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala