Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Katsomosta: Mitä jäi mieleen

Kuva: Katsomosta: Mitä jäi mieleen

Vancouverin talviolympialaisista jäi sittenkin päällimmäiseksi mieleen jääkiekon huikea miesten finaali isäntämaa Kanadan sekä USA:n välillä. Tässä vaiheessa ei puututa suomalaisten menestykseen, vaan todetaan finaalin seuraamisen antaneen näiden kisojen parhaan fiiliksen – jopa muutamalle suomalaiselle kotikatsojalle. Mutta olivat näiden maiden välistä finaalia vesi kielellä Vancouverissa odottaneet jo miesten jääkiekon alkusarjan ensimmäisestä ottelusta asti. Jossain kisojen vaiheessa vaikutti siltä, ettei tämä unelmafinaali edes toteudu, mutta se taisi onnistua sen takia kun Suomi alkusarjassa hävisi ”tahallaan” (svenssonien oma versio) Ruotsille!

Finaali oli sellaista jääkiekkoa, jossa ei tuntunut olevan edes yhtään taukopaikkaa silloin kun peli oli käynnissä. On tullut nähtyä jääkiekko-ottelu jos toinenkin, mutta tästä finaalista välittyi ottelun henki jopa television välityksellä.
Siinä ei periksi annettu – ei puolin eikä toisin. Kaiken lisäksi se huipentui vielä varsinaisen peliajan jälkeen jatkoajalle, jossa Sidney Crosby näytti mistä hänelle huikeaa palkkaa rapakon takana maksetaan. Täytyy sanoa, ettei Crosbya paljon finaalissa näkynyt – ei hyvässä eikä pahassa – mutta vaikka hän olisi kelkotellut jäällä koko muun ottelun ajan, niin olympialaisten finaalin jatkoajalla Sidneyn ajassa 67.40 viimeistelemä kultamaali Ryan Millerin taakse, riitti nostamaan hänet olympiahistoriaan.
Tällaista finaalin käsikirjoitusta ei etukäteen pysty yksikään taiteilija kuuna päivänä laatimaan.

Huipennus ja loppufanfaari
Draaman kaaren huipensi toki voittomaali, mutta myös se, että USA nousi tasoihin 2-2 Zach Paradisen maalilla vain 25 sekuntia ennen loppusummeria pelatessaan ilman maalivahtia.
Kun jenkit tasoittivat viime tipassa, niin olisipa uskonut heillä olevan jopa lievä yliote jatkoajalla, joka pelattiin neljällä neljää vastaan. Mutta tämän ottelun finaalipaukku olikin Crosbyn tanssia.
Kovasti Suomessa analysoivat jääkiekkoa, ikään kuin olisivat keksineet lajin. Mutta tässä koitoksessa oli täysin turha piirrellä kelvottomia kalvoja sekä selitellä. Pelaajat osasivat hommansa ja analysoivat sen niin, että kumpi tekee yhden maalin enemmän kuin vastustaja, voittaa olympiakultaa!
Kesti muutaman tovin finaalin jälkeen, jolloin ikään kuin muistin, että finaalissa oli kaksi kanadalaista päätuomaria. Tämän jälkeen mietin, että mihin päätuomarit onnistuivat piiloutumaan ottelun aikana? Heitä ei näkynyt kuin neljän jäähyn verran – muun ajan pääosassa olivat pelaajat. Tuomaristo (toinen linjatuomari Stefan Fonselius Suomesta) tyytyi ”näkymättömien miesten” sivuosaan.
Oi jospa tuollaisen finaalin ja tuollaiset tuomarit joskus näkisi livenä?
SM-liigan linjatuomariston kohdalla pää on siis auki (Fonselius). Mutta mistä löytyisi vaikkapa tämän illan liigaotteluihin merkkejä siitä, että pelaajat ovat pääosassa. Eikä sitä pilliä ole tuomarille annettu, että siihen vihelletään joka potkulla.

Leijonien yläfemma
Suomen jääkiekkoleijonat pelasivat melkoisen ailahtelevan turnauksen, mutta kun joukkue kuitenkin voitti pronssimitalit ja oli olympialaisten miesten jääkiekon paras eurooppalainen, niin lopulta se oli jopa enemmän kuin moni edes uskalsi odottaa. Ruotsi saa nyt rakentaa joukkueelleen mitalin ananasrenkaasta, johon voi lisätä värikästä paperinarua, jotta sen saa ripustettua kaulaan!
Pronssiottelussa olivat vastakkain kaksi varsin konkaripitoista eurooppalaista maata – Suomi ja Slovakia. Suomen noustua peräti kahden maalin tappioasemasta kolmannessa erässä voittoon, niin kyseessä oli siis voitettu mitali.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja miehensä tohtori Pentti Arajärvi istuivat ottelussa yhdessä Leijonien general manager Jari Kurrin sekä joukkueenjohtaja Timo Jutilan kanssa samassa aitiossa. Jokaisen Suomen mitaliottelussa tehdyn maalin jälkeen presidentti Halonen ja manageri Kurri löivät sen kunniaksi niin kutsutun yläfemman.
Ken ei tiedä mitä moinen tarkoittaa, ei sitten seurannut pronssiottelua, sillä niin hyvin lähetyksen ohjaaja nuo viisi kertaa kuviin poimi – siis kaikki! Aloitteen teki jokaisella kerralla presidentti itse ja varsinkin ensimmäisellä kerralla nimenomaan Kurrin ilmeet olivat näkemisen arvoiset.
Suomen Leijona nosti kättänsä ja löi (lainaus Tuntemattomasta sotilaasta), mutta kyllä näistä maaleista kunnia-aitiossa nautittiin todella paljon.

Olympiahistoriaan
Suomen jääkiekkomaajoukkue oli takuuvarmasti viimeistä kertaa koossa tässä ryhmityksessä – toki se oli sitä myös ensimmäistä kertaa - mutta hyökkääjä Teemu Selänne nousi olympiahistoriaan. Hän sai Vancouverissa ”vain” kaksi syöttöpistettä, mutta sekin riitti nostamaan hänet kaikkien aikojen ykkössijalle olympiakisojen jääkiekon tehopörssissä.
Eikä Teemun ohittamista pysty kukaan edes yrittämään ennen kuin neljän vuoden päästä Sotshin olympialaisissa. Käynee jopa niin, että ennätys kestää vielä kahdeksankin vuoden päähän?
Selänne lopettaa maajoukkue-uransa ja niin ilmoitti, jopa yllättäen, tekevänsä myös pronssiottelun ratkaisupelaaja Olli Jokinen! Monen muunkin pelaajan tulevat jääkiekkomaaottelut ovat nyt paketissa. Näistä pelaajista monella tulee ikä vastaan olympialaisia ajatellen ja MM-kisojen aikaan he ovat pääammatissaan rapakon takana. Eivät tosin kaikki, mutta nyt mukana olleista pelaajista tuskin kukaan lähtee pelaamaan kevään Saksan MM-kisoihin?
Jos hieman uskaltaa ennakoida, niin maajoukkueessa lopettavien Selänteen ja Jokisen lisäksi listaan tulevat nimet Antti Miettinen, ooooooooSami Salo sekä Jere Lehtinen ja Miikka Kiprusoff?
Kiprusoffia kehuttiin suomalaisissa asiantuntijapiireissä oikein kilvan. Tästä huomaan, etten täysin havainnut hänen loistokkuuttaan torjuntaprosentilla 89,42 viidessä ottelussa. Kaksi ottelua pelannut Niklas Backström torjui prosentilla 95,24 – tosin vain kahdessa ottelussa – ja joutui niistä toisenkin paikkaamaan ja ihan omalla vuorollaan torjui nollapelin. On ihan sama mikä maa oli vastassa, sillä kyseessä olivat kaikki maailman parhaat jääkiekkomaat – ja parhaimmistollaan. Mutta kai sitä myöhemmin asia avautuu meikäläisellekin.
Pronssiottelun voittaminen oli jopa Miikkan ansiotakin? Ihan pikkuisen uskallan olla eri mieltä hänen noin ratkaisevasta merkityksestään – mutta lajin asiantuntijat ovat aina oikeassa. Noin ratkaiseva pelaaja olisi torjunut meidät finaaliin ja piste.

Kokonaistulos oli pohjanoteeraus
Suomen molemmat jääkiekkojoukkueet toivat pronssimitalin. Silti se oli naisilta lähes vähimmäisvaatimus, koska USA ja Kanada menevät valovuoden edellä. Silti nannaa teki tämäkin mitali ja kun se vietiin Ruotsilta. Kaiken lisäksi jatkoajalla siten, että Ruotsi teki ratkaisevan maalin omiin. Suunnaton helpotus, että kansankodin lapsetkin epäonnistuvat. Muilla kisapaikoilla kun pakkasivat onnistumaan.
Lumilautailija Peetu Piiroinen toi hopeaa, Aino-Kaisa Saarinen hiihti 30 kilometrillä pronssia ja huolimatta Pirjo Murasen pahasta keskenkuntoisuudesta, Suomi nousi 4x5 kilometrin viestissä pronssille. Siinä ehkä suurimman työn teki Riitta-Liisa Roponen, joka todella ansaitsee kunniaa noususta kolmannella osuudella. Toki Virpi Kuitunen ja Saarinen ovat myös mitalinsa ansainneet.
Kuitunen ilmoitti kisojen jälkeen, että ura loppuu tähän kauteen.
Urheilun ystävä kiittää huippujamme menneistä vuosista sekä ilonhetkistä.
Niihin Vancouverin pahimpiin pettymyksiin palaamme vielä, sillä asiasta ei voi mieltänsä malttaa!

Jarmo Liuhala

2.3.2010 09:15

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Oletko löytänyt kanttarelleja?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala