Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Kenen Sweet dreams?

Kuva: Kenen Sweet dreams?

Kesä 1983 oli Amerikan kesäni, sain 17-vuotiaana lukiolaisena ainutkertaisen tilaisuuden tutustua Amerikkaan, Minnesotan osavaltioon. Olen vieläkin kiitollinen yläasteen rehtorilleni, joka pyysi entistä kouluneuvostoaktiivia kotikuntansa edustajaksi Minnesotaan. Tietenkin olin seikkailuun valmis. Amerikan matkastani muodostui elämääni tärkeä avainkokemus; kasvuni kohti aikuisuutta nopeutui ja itseluottamukseni vahvistui. Palattuani kotiini olin varma, että pyrin ja myös pääsen abivuoden jälkeen yliopistoon opiskelemaan ja muutan kaupunkiin.

”Sweet dreams” -diskojumputuksen soidessa yhtenään autoradiossa sain amerikkalaiseen elämänmenoon syväsukelluksen: kesän aikana asuin kahdessa ylempään keskiluokkaan kuuluvassa lapsiperheessä. Amerikan ihmeet tekivät vaikutuksen maalaistyttöön! Kotieni takapihan uima-altaat toivat helpotusta helteessä, aamiaispannukakut, hampurilaiset ja grillatut maissintähkät maistuivat, keittiön ihmekonetta eli jätemyllyä kaipaan vieläkin, ja vasta pari vuotta sitten sain hankituksi itselleni pyykinkuivurin -  80-luvulla se kuului amerikkalaisten omakotitalojen vakiovarusteisiin.
Elämä oli nopeatempoista, tehokasta ja helppoa!

Sain matkallani käsityksen myös amerikkalaisten uskonnollisuudesta ja luokkaeroista. Molempien perheiden sunnuntaiohjelmaan kuului kirkossa käynti, ja kirkonmenojen jälkeen pihalla vaihdettiin kuulumiset tuttujen kesken.  Toinen perheistäni kuului baptistiseurakuntaan, ja kirkon jälkeen minä perheeni mukana menin pakkaamaan kuivaelintarvikkeita ruokapusseihin, joita sitten jaettiin seurakunnan vähempiosaisille. Ruokaa jonottavat perheenäidit järkyttivät nuorta mieltäni ja antoivat ajattelemisen aihetta amerikkalaisen unelmayhteiskunnan nurjasta puolesta – unelmat eivät olleetkaan niin sweet/ makeita kaikille! Amerikkalainen luokkayhteiskunta tarjosikin korkean elintason menestyneille, mutta jätti kelkasta pudonneet sivustakatsojiksi ja  hyväntekeväisyyttä harjoittavien järjestöjen armeliaisuuden varassa eläviksi.

Palattuani kotimaahan osasin antaa paremmin arvoa suomalaiselle hyvinvointimallille, yhteiskunnalle, joka piti huolta heikompiosaisista ja joka perustui heikkoja ei jätetä periaatteelle. Peruskoulu-uudistus oli ollut mullistava ja mahdollisti kaikille tasapuoliset opiskelumahdollisuudet. Itse olen läpikäynyt yhdeksänvuotisen peruskoulun, ja kouluvuosinani yhteiskunnallinen tasa-arvo oli iskostunut selkärankaani. Yo-juhlissani tajusin olevani ensimmäinen ylioppilas isäni suvun puolelta ja myöhemmin ensimmäinen akateemisen loppututkinnon suorittanut äidinkin lähisuvusta.
Poliittisen historian luennoilla opin suomalaisen hyvinvointivaltion syntyneen punamulta –yhteistyönä. Sen tuloksena oli muotoutunut maailman kattavin sosiaaliturva mutta myös kirjava maataloustukiaisverkosto. Hyvinvointipalvelut olivat julkisesti tuotettuja ja progressiivisen verotuksen avulla rahoitettuja. Ja sitten kaikki muuttui: 90-luvun lama vei julkiselta sektorilta verotulot ja juustohöylä höyläsi hyvinvointipalveluista paksut siivut. Myös maatalouselinkeinot joutuivat ankaran muutoksen kouriin, ja viimeistään EU-jäsenyys vaati meidät sopeuttamaan kansalliset tukemme eurooppalaiselle tasolle.
Vaikka 90-luvun lamasta selvisimmekin uuteen taloudelliseen nousuun, ei  paluuta lamaa edeltäneeseen yhteiskuntaan ollut. Tasapäiseen Suomeen alkoi syntyä superrikkaita mutta myös  yhteiskunnallisesta kelkasta pudonneiden joukko, jota aloimme kutsua syrjäytyneiksi.
Leipäjonot tulivat ja myös jäivät katukuvaamme.

2010-luvun Suomi muistuttaa yllättävän paljon sitä Amerikkaa, johon nuorena pääsin tutustumaan. Korkeasta elintasosta pääsevät nauttimaan ne, jotka kuuluvat pärjääjiin. Sivustakatsojiksi jäävät ne, jotka putoavat työelämästä.  Luokkaerot ovat täällä jälleen totta,  eikä koulu pysty luokkaeroja enää poistamaan, vaan perhetausta vaikuttaa oleellisesti, kun nuorten menestystä ja pärjäämistä mitataan.  Syrjäytyneisyys ja suhteellinen köyhyys ovat tänään täällä.
Köyhyys on totta myös Porissa! Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntyminen tulee herättää meidät sosialidemokraatit toimimaan ja syrjäytymiskierteen katkaisuun on etsittävä ripeästi keinoja.
Köyhyys ja syrjäytyminen Porissa – vaiettu aihe? -keskustelu järjestetään ravintola Liisanpuiston auditoriossa tiistaina 16.3.2010 klo 18.00. Asiasta ei saa vaieta, tule mukaan keskustelemaan!

Arja Laulainen

2.3.2010 09:15

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Joko olet vaihtanut talvirenkaat?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva