Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Muistoja muurin varjosta

Kuva: Muistoja muurin varjosta

Berliinin muurin murtumista ja tämän tapahtuman historiallista merkitystä Euroopalle on veivattu viime viikkoina sen verran runsaasti tiedotusvälineissä, että sallittaneen sekaan muutama henkilökohtainenkin muisto.

Kun ensimmäisen kerran vuonna 1977 vierailin kahtia jaetussa Berliinissä, muuri oli jo totisinta totta. DDR pystytti muurin vuonna 1961. Sen tarkoituksena oli estää itäsaksalaisten joukkopako länteen, mikä olisi merkinnyt koko valtion talouden romahtamista. Pakotie tukittiin.

Tämän kylmän sodan muistomerkin merkitys konkretisoitui minullekin vasta paikan päällä.

Lensin Berliiniin muurin itäpuolella sijaitsevan Schönefeldin lentokentän kautta. Kentältä kulki yksi bussi muurin lävitse Länsi-Berliiniin. Bussia odotellessani eräs mies tuli puheilleni ja pyysi postittamaan länsipuolelta nivaskan kirjeitä. Se oli varmaan ainoa konsti suojata postinsa joutumasta Stasin haltuun.

Vaikka mieli teki auttaa, en uskaltanut ottaa kirjeitä mukaani, koska en tiennyt kuinka kovaan tarkastukseen muurilla joutuisin. Ylitys sujui kuitenkin yllättävänkin helposti.

Muurin tuntumassa länsipuolen kadunvarsia koristivat iskulauseet tyyliin ”Honecker – Mauermörderei”.

Itäpuolen harmaus ja ankeus vaihtui vähitellen lännen mainoslauseisiin ja kohisevaan liikenteeseen. Muutos oli täydellinen, kun tultiin bussin päätepysäkille Kurfürstendammille, jossa ylenpalttinen tavarapaljous suorastaan iski silmille. Ei Länsi-Berliiniä silloin turhaan sanottu lännen näyteikkunaksi itään, kuka sitten vain itäpuolelta pääsi tätä tavarataivasta ihailemaan.

Seuraavana päivänä lähdin ylittämään muuria jälleen takaisinpäin amerikkalaisten tarkastuspisteen Checkpoint Charlien kautta. En siihenastisilla turistimatkoillani ollut koskaan törmännyt vastaavanlaiseen rajanylityspaikkaan.

Amerikkalaisten rajavartioiden puolelta mentiin jyrkästi mutkittelevaa betonikäytävää itäisen puolen passintarkastukseen. Käytävä oli sen verran ahdas, etteivät siitä ainakaan rotevammat ihmiset helpolla päässeet läpi. Käytävän päässä olevassa parakissa seurasi kolmen vartin odotus, että virkailijat saivat passini tutkituksi.

Minun lisäkseni itään menossa oli vain pari muuta matkailijaa. Passintarkastuksen lisäksi oli maksettava kymmenen D-markan maahantulomaksu ennen kuin pääsi kävelemään ns. kuolemanvyöhykkeelle, jota aseistetut itäsaksalaiset sotilaat vartioivat. Tämä vyöhyke oli saanut nimensä siksi, että se oli avoin kenttä, josta kerrostalot oli purettu, jotta jokainen muurille pyrkijä voitiin havaita.

Hieman outo olo oli rinnassa, kun tätä kenttää ylitti. Rajanylityspaikalta pääsivät lävitse myös autot, mutta betoniesteiden vuoksi korkeintaan kävelyvauhtia.

Rajanylityspaikalta suuntasin entisen ja nykyisenkin Berliinin pääkadulle Unter den Lindenille ja sieltä kohti Itä-Berliinin silloista ylpeyttä televisiotornia.

Aivan ensimmäiseksi huomio kiinnittyi rauniokirkkoon, jonka katolla kasvoivat yli miehen mittaiset koivut. Brandenburgin Torille ei päässyt ollenkaan. Tuntemattoman sotilaan haudalla sen sijaan paloi liekki ja vartionvaihto sujui preussilaisella tarkkuudella.

Matkapäivikseni sattui mieletön helle, mutta sellaista länsimaista hapatusta, kuin ulkoilmakahvilaa, oli turha silloisesta Itä-Berliinistä etsiä. Jos joitakin kahviloita sisätiloissa oli, ne olivat tupaten täynnä ihmisiä eikä yhtä siunaaman tuolia vapaana. Ensimmäisen kerran lepuutin jalkojani televisiotornin kupeessa.

Kesti lähes 30 vuotta, ennen kuin palasin jälleen Berliiniin. Muurista ei ollut jälkeäkään, miljoonakaupungin elämä sykki lähes samanlaisena niin kaupungin läntisissä kuin itäisissäkin osissa. Hotellini sijaitsi itäisellä puolella televisiotornin lähellä. Kuudenkymmenen neliön sviitissäni mietin, minkähänlaisten puoluevirkailijoiden käytössä tämäkin huone on aikanaan ollut.
Kun kävelimme Brandenburger Torin lävitse kenenkään estämättä, ei vastassamme ollut rajavartijoita, vaan kadun täydeltä jalkapallon MM-kisojen katsojia värikkäissä faniasuissaan. Berliini oli todella muuttunut ensi käynnistäni.

Berliinin muurin murtuminen 20 vuotta sitten avasi padot ja pani alkuun demokratiakehityksen, joka vapautti koko itäisen Euroopan. Se kaatoi itäisen Euroopan maiden kommunistihallinnot ja antoi ihmisille kansalaisoikeudet, muun muassa mahdollisuuden matkustaa vapaasti.

Kyllä tätä historian käännekohtaa sietää vuosien päästäkin muistella.

Ulla Turkki

19.11.2009 09:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Joko olet vaihtanut talvirenkaat?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva