Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Tuffaffaa, tuffaffaa!

Kuva: Tuffaffaa, tuffaffaa!

Ketään tuskin kiinnostaa, mitä minulle ja perheelleni tapahtui hiljattain, mutta kerronpa kuitenkin.
Minusta nimittäin tuli vajaa kuukausi sitten isoisä, joka tuffana paremmin tunnetaan. Vaimostani tuli mummu ja pojastamme eno. Mutta mitä tärkeintä, tyttärestämme tuli äiti ja hänen miehestään isä.

No, nämä nimityksethän ovat itsestään selviä, mutta meille kaikille viidelle niiden taakse kätkeytyy ensikertainen kokemus, jonka rinnalla pääministerin vaalirahasotkut ovat pieni asia.
Pienen tytön syntymä oli odotettu tapahtuma, joka villitsi erityisesti isoäidit. Tulevan lapsen äiti suhtautui odotukseen viileän rauhallisesti.
Mummut lapsen molemmin puolin suunnittelivat jo pienokaisen hoitovuoroja, ja läheltä seuranneena ainakin toinen heistä virkkasi koko kesän pehmoleluja ja peittoja tulevan lapsen viihdykkeeksi ja lämpimiksi.
Raavasta miestähän ei pienen prinsessan syntymisen pitäisi ainakaan näkyvästi hetkauttaa. Mutta niin vain on, että oli varsin vavisuttava tunne pitää vajaan vuorokauden ikäistä tuhisevaa mustatukkaista kääröä sylissä ensimmäistä kertaa. Lapsen yleensä jörö enokin innostui nimittämään pakettia mörökölliksi ja ilmoitti opettavansa tytölle aikanaan kalastuksen ohella hyvät juomatavat. Tulipa syntymäpäivän iltana otettua lapsen toisen isoisän - tuffa hänkin - kanssa kunnon varpajaiset, ja osallistuivat mummutkin samaan leikkiin.
Niinpä. Isoisä, tuffa, pappa. Isoäiti, mummu, mummo, mamma. Mitä niitä onkaan. Lapsen isovanhemmilla on monia nimityksiä. Tällä Alma-tytöllä on kaksi mummua ja kaksi tuffaa. Siitä sovittiin jo hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää.
Ystävä kysyi vähän ennen h-hetkeä, että joko olen papparainen. Siihen oli helppo vastata, että papparainen olen ollut jo pitkään, mutta lapsenlapsi ei ole vielä syntynyt. Ja kuten sanottu, minusta tulee tuffa.

Lapsen syntymä on suuri muutos ennen kaikkea vanhemmille, jotka ovat sitä ennen pitäneet kotia kaksin. Mutta se merkitsee muutosta myös koko lähipiirille.
Tuoreena isovanhempana sitä yhtäkkiä huomaa, että matkaa on kertynyt mittariin melkoinen tovi. Peilistähän sitä ei ole huomannut.
Joitakin viitteitä iän kertymisestä antoi myös taannoinen keskustelu erään työkaverin kanssa. Tämä viisikymppinen mies oli ehtinyt jo hiljan tulla isoisäksi. Tupakkapaikalla keskustelu kääntyi vauvan vaipan vaihtoon. Hän oli sitä jo lapsenlapselleen tehnyt, ja itsekin oletin sen vielä hallitsevani vanhasta muistista. Jälkeen päin pohdin, että on aikoihin eletty, kun vanhat äijät puhuvat vaipanvaihdosta.
Oma äitini totesi, että kuulostaa oudolta, kun hänen poikansa on tuffa. Niin ne ajan vierivät.

Neuvot, joita ehkä yritän antaa uusille vanhemmille pienen lapsen hoidossa ja kasvatuksessa ovat tuoreimmillaankin pian neljännesvuosisadan takaa. Ovatkohan ohjeet enää tätä päivää? Yrittää kuitenkin kannattaa. Vai olisiko syytä olla hiljaa?
Vaikka päävastuu lapsen kasvatuksesta onkin vanhemmilla, tuntee myös isovanhempana tiettyä vastuuta. Toki tämä vastuu konkretisoituu vasta sitten, kun lapsenlapsi on hieman varttunut, ja hänen kanssaan viettää aikaa. Mutta jo nyt tulee pohtineeksi, mitä minä voin hänelle joskus opettaa? Pystynkö olemaan isovanhemmuuden arvoinen? Toivottavasti osaan.
Miehenä saan nyt vapaasti sanoa, että nukun mummun vieressä. Tosin tätä kehuessani yli 90-vuotias enoni kysäisi minulta, että olenko vielä nukkunut yli 90-vuotiaan mummun vieressä. Hänpä nukkuu yhä.

Lapsen syntymä merkitsee myös suvun jatkumista. Omalla puolellani elossa on nyt neljä polvea.
Alma-tytöllä onkin suuri vastuu, että hän jatkaa sukua kunniakkaasti. Haluamatta asettaa hänelle mitenkään paineita toivon, että hän jatkaa myös suvun tiettyjä perinteitä. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, sillä useiden polvien myötä vaalittavia perinteitä on molempien vanhempien kautta yhä enemmän ja enemmän.
Samalla kun iloitsee suvun jatkumisesta, tulee pohtineeksi vakavasti, millaisessa maailmassa pieni tyttö voi varttuessaan sukua jatkaa. Ennuste ei välttämättä ole paras mahdollinen ainakaan ympäristön kannalta. Talouskriisithän tulevat ja menevät.
Uskon ja toivon, että aikuisena Alma voi kuitenkin nauttia laillamme Suomen luonnosta, uida puhtaassa järvessä, poimia syksyisessä metsässä suppilovahveroita ja myös syödä niitä sekä iloita lumitalvista.
Jukka Vilponiemi

8.10.2009 09:15

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Joko olet vaihtanut talvirenkaat?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva