Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Asennetta

Kuva: Asennetta

Toveri Pentti Välimaa kommentoi mennäviikolla osuvasti suomalaista urheilumenestystä toteamalla usean kisailijamme kisaseikkailuja turhisten turistimatkoiksi. Intohimoisena urheilumiehenä olen jo usean vuoden harmitellut suomalaisen urheiluelämän vajoamista suurelta osin harrastelutasolle. Nyt viimeistään olisi paikallaan nostaa isoon arvokeskusteluun suomalaisen porvarisvetoisen huippu-urheilun tila. Voidaanko Suomesta enää edes isoilla kirjaimilla puhua huippu-urheilumaana? Onhan meillä onneksi vielä muutama todellinen huippukin, vaikka lista koko ajan lyheneekin. Kylmä totuus kuitenkin on, että tässä jääkiekkoilun ja moottoriurheilun sokaisemassa maassa perinteisten yksilölajien huiput, todelliset huippu-urheilijat, ovat todella harvinaisia.

Mikä meillä sitten oikein mättää? Suomihan on aina ollut urheilumaa. Juoksivathan Nurmi, Kolehmainen ja kumppanit aikanaan pienen urhokkaan maamme maailmankartalle. Miksi suomalainen tossu ei enää nouse entiseen malliin? Miksei vastustaja mene molskilla seljälleen? Kaiken huipuksi suomalainen keihäskään ei tahdo enää lentää lähellekään yhdeksääkymmentä. Nyt on korkea aika pureutua suomalaisen urheiluelämän kivijalkaan. On rehellisesti tuotava esille syyt menestyksemme hiipumiseen, koska me kaikki haluamme vielä nauttia hetkistä, jolloin siniristilippu kohoaa salkoon maailman urheilunäyttämöillä.

Selvää on, ettei asia parane pelkästään järjestelmää syyttelemällä, vaikka paljon olisi luudalla lakaistavaa porvarisvetoisissa lajiliitoissamme. Koululiikuntaa on osoiteltu sormella jo useita vuosia, vaikka totuus siinäkin asiassa on, ettei koululiikunnan määrä ole yhtään vähentynyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Liikuntaa opettavana uskallan todeta, että liikunnan opetus on viime vuosina käynyt entistä haasteellisemmaksi ennen kaikkea oppilaiden yhä kasvavien tasoerojen vuoksi. Kyse on siis pitkälti valmiuksista, joilla harjoitettava aines opastettavaksi tulee.

Suoraan on sanottava, ettei liikunnan opettaminen tänäpäivänä ole aina kovinkaan hauskaa. Osa porukasta on jo valmiiksi muokattu vastustamaan kaikkea liikkumista, saatikka pientä hikoamista. Osa tulee tunneille jo valmiiksi Onks pakko-asenteella. Yritä siinä sitten saada kaikki innostumaan liikunnan riemuista ja tärkeydestä. Ryhmien sisäisistä, isoista tasoeroista kärsivät ennen kaikkea ne harvat innostuneet lahjakkaat liikunnasta innostuneet yksilöt, joista suomalainen urheiluelämä voisi ammentaa menestyjiä jatkossa. Meillähän on tässä hyysääjien armoitetussa valtakunnassa vallallaan se ajatus, että Kaikki pelaa-systeemien mukaan mennään heikompien ehdoilla. Siinäpä ei sitten kehity oikeastaan kukaan. Olisiko ratkaisu sitten esimerkiksi tasoryhmien muodostaminen koululiikuntaan? No siitä sitten joku koti saisi taas aiheen valittaa syrjinnästä ja eriarvoistamisesta.

Tosiasia kuitenkin on, ettei nykysysteemissä ns. liikkuvien lastenkaan tarvitse panna kaikkeaan peliin, jolloin suuri potentiaali jää tyystin käyttämättä. Eräs asia, johon olen viime vuosina myös usein joutunut törmäämään, on kilpailujen vastustaminen. Asenteeksi on muodostunut maassamme, ettei saisi kilpailla, koska joku voisi jäädä häviölle ja jäädä vaikka viimeiseksi. Siinä sitä olisi elämä sitten piloilla. Kylmä totuus tässäkin asiassa on se, että elämme keskellä kiihkeää kilpailuyhteiskuntaa. Terve kilpailu kuuluu mielestäni peruskasvatuksen periaatteisiin. Ennen kuin voit olla voittaja, pitää osata myös hävitä. Tämä ei koske pelkästään urheilua, vaan kisailua esimerkiksi koulutus- ja työpaikoista.

Yksi liikkumiseen merkittävästi liittyvä huolestuttava asia on omaehtoisen liikkumisen vähäisyys. Jopa ne, jotka harrastavat seuratasolla jotain urheilulajia, laiminlyövät muun perusliikkumisen lähes kokonaan. Tosiasia kuitenkin on, että varsinaiset mestarit tehdään omalla ajalla seuraharjoitusten lisäksi tehdyllä työllä. Tämä omaehtoisuus liikkumisen suhteen koskee olennaisesti myös meitä aikuisia. Yllättävän moni tarvitsee liikkumiseensa jopa TV-ohjelmien opastusta tai pulssimittaria ranteeseen sykkimään opastamaan oikeaa lenkkivauhtia. Tässä hyysäämisen valtakunnassa olemme lisäksi luoneet systeemin, jossa noudamme lapset ja vähän vanhemmatkin kotiovelta taksilla ja palautamme samaan paikkaan. Vanhan hyvän ajan perusliikunta puuttuu monilta tyystin kokonaan.


Toisaalta on ollut hienoa havaita, että suomalainen massaliikkuminen on selkeästi lisääntynyt. Sauvakävely on tehnyt ihmeitä tälle sammaloituneelle kansalle ja erilaiset jumpparyhmät pullistelevat väkeä. Tämä on kuitenkin aivan eri sektori kuin suomalaisen huippu-urheilun tila. josta olen todella huolissani. Väitän myös, ettei kyse ole rahasta. Ei saa olla. Nyt tarvitaan selkeää asennemuokkausta suomalaisen urheiluelämän kivijalan muuraamiseen.

Suomihan on urheilumaa. Liikunnallista alkusyksyä.

Harri Lehtonen

1.9.2009 08:26

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Oletko löytänyt kanttarelleja?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala