Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Katsomosta: Olosuhteet eivät olleet tasapuoliset

Kuva: Katsomosta: Olosuhteet eivät olleet tasapuoliset

Hiihdon pohjoismaisten lajien MM-kisat on käyty Tshekin Liberecissä. Kaupungissa, joka jossain vaiheessa oli Porin ystävyyskaupunki, yhteiselo kuivahti kuitenkin jo vuonna 1996. Suhteet alkoivat vuonna 1978 ja erittäin suurella mielenkiinnolla luin lehdestämme torstaina (26.2.) Timo Koiviston kirjoittaman matkakertomuksen 30 vuoden takaa. Siitä löytyy erittäin hauskoja yksityiskohtia, joita voi nyt MM-kisoja tarkkaan seurannut sijoittaa omaan lokeroonsa. Kannattaa tutustua pohjatietoon! Nimittäin kaikilta osin tämän vuoden MM-kisat eivät kuitenkaan saa kiitettävää arvosanaa, vaikka se on todettava, että järjestäjät varmasti yrittivät parhaansa, eivätkä hekään sentään luonnonvoimia vastaan pystyneet aina taistelemaan.

Ensimmäinen ja suurin haitta löytyy siitä, että Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS) yleensä myönsi tämän tason kisat kaupungille, jossa kisapaikat sijaitsivat varsin kaukana toisistaan ja liiton suurin virhe oli, ettei se vaatinut Libereciä – tuota Porin tapaista ikuisen tuulen kaupunkia – rakentamaan komeisiin hyppyrimäkiin vähintään tuuliverkkoja. Nyt nimenomaan mäkiosuudet menivät tämän takia lähes joka kerta loton tapaiseksi kisaksi. Joillakin onni potkaisi ja maailmanmestaruus tuli jopa yhdellä kilpailuhypyllä.
Tuuliverkot mäkiin ja tiettyjen kisojen voittajien nimet olisivat nyt aivan erilaiset kuin niiden, jotka virallisen lumihiutaleen saivat palkintojenjaossa kaulaansa. Kaikki parhaat olisivat olleet mäkikisojen jälkeen pallilla, mikäli molemmissa mäissä olisi ollut myös tuulitunneli. Olisi säästytty paljolta harjaukselta, keskeytyksiltä sekä muilta vaikeuksilta.
Silti ei kannata liikaa jälkikäteen jossitella. Jokaisella maalla – myös liitolla – oli selvillä missä olosuhteissa MM-titteleitä sekä mitaleja pahimmoillaan saatetaan ratkaista. Mutta tasapuoliset olot eivät missään nimessä olleet ja piste.
Maratonmatkat pipariksi
P Hiihdon ystävälle – ylennystä hiihtoniiloksi ei ole tulossa – tuskaisinta seurattavaa olivat sekä naisten että miesten niin sanotut kuninkuusmatkat, jotka käytiin yhteislähtökilpailuna. Kummallakin matkalla hiihdettiin Vasaloppetin tai Pirkanhiihdon tapaan lähes koko matka yhtenä nippuna ja vasta pari kilometriä ennen maalia alettiin hiihtää kilpaa.
Noilla viimeisillä kilometreillä täytyi olla poliitikko-ainesta. Piti käyttää kyynärpäitä, ängetä sellaiseen väliin, että toiselle sattui välinevaurio ja ennen kaikkea olla muista täysin piittaamaton, kunhan itse pääsi haluamalleen paikalle! Ja sitten aletaan hiihtää kilpaa.
Näistä yhteislähtökilpailuista kaikki kunnia kuuluu herroille Vegard Ulvang ja Jürg Capol. Nimet kertovat heidän isänmaansa! Tuskin kummallekaan hiihdon kuninkuusmatkalle olisivat hiihtäjät itse halunneet tällaista systeemiä.
Nämä matkat pitää ehdottomasti hiihtää väliaikalähdöllä ja kummankin kisan palkintolista olisi varmuudella erilainen millaiseksi se nyt muodostui. Mutta sama homma jatkuu niin kauan kuin tämä päättäjäduo saa puhua kaikki maalaisjärjellä ajattelevat ympäri. Eikä siinä mitään vaikka vastalauseita tulee, silti tehdään täsmälleen siten kun Vegard ja Jürg sanovat. Mäkipuolella joku Walter Hofer on möhlinyt tarpeeksi ja yhdistettyyn on päästetty söhlääjäksi Walter Ullbrich.
Mistä pohjoismaisten hiihtolajista löytyisi suomalainen ”kalervokummola.” Ei niin mistään, koska ovat nöyriä jo siitä, että ovat sentään saaneet jonkinlaisen tittelin lajin parissa. Ei puutu muuta kuin päätösvalta.
Kuningas ja kuningatar
Jokaisissa arvokisoissa pitää tietenkin valita hiihtokuningas ja hiihtokuningatar. Lisäksi taitaa käydä niin, että kisojen paras urheilija tulikin rapakon takaa – yhdistetyn Todd Lodwick, joka voitti kaksi kultaa, vaikka hänen kaiken järjen mukaan piti olla Yhdysvalloissa myymässä kiinteistöjä. Tässä nähtiin kansainvälisen taantuman merkitys urheilulle.
Hiihtokuninkaaksi on pakko valita Norjan Petter Northug, joka on maailman nopein hiihtäjä. Maratonmatkallakin sallittiin vielä suksenvaihto, joten mikään ei ole enää entisellään. Mutta kun ensin jolkotellaan ja sitten radalle päästetään Usain Bolt loppumetreille, niin näin siinä käy. Tosin olen sitä mieltä (salaa mielessäni), että Petterin dopingnäyte pitää ottaa sinkkiämpäriin – ja silti putoaa pohja pois!
Hiihtokuningattaren arvonimen annan sittenkin Suomen Aino-Kaisa Saariselle hänen voittamiensa mitalien määrän ansiosta. Mutta kaksi henkilökohtaista kultamitalia ja yhden hopean voittanut Puolan Justyna Kowalczyk saattaa kyllä olla vähintään samanarvoinen, ellei sittenkin jopa hieman parempi. Mutta koska valitusoikeutta tähän valintaan ei ole, niin kuninkaalliset ovat Northug ja Saarinen ja kisojen paras urheilija Lodwick. Lodwick pystyi voittamaan yhdistetyssä mäkiosuuden sekä olemaan nopein myös ladulla. Ei liene vastaavaa tässä lajissa aikaisemmin tapahtunut?
Koska Sarah Lewis ei ole julkistanut epäiltyjä dopingkäryjä, niin varsin sopivaan rakoseen ne ennen kisoja otetut verinäytteet ehdittiin tuhoamaan. Mutta varmasti hiihtäjä itse epäilyistä tiesi ja pohtia vain voi, miten menestyi näissä kisoissa Petra Majdic tai Charlotte Kalla. Ja kummallisen vaatimaton esitys nähtiin venäläisiltä, ruotsalaisilta ja miesten maailmancupia johtavalta Dario Colognalta.
Nimet esiin siksi, että jokainen voi miettiä miksi Marit Björgen oli mukana, sillä maatalossa ovat kevätkiireet jo alkaneet.
Suomen mieshiihto nupulla
P Ei ole suuresti pitämäni Sami Jauhojärvi puhunut läpiä päähänsä, vaikka asioista erittäin värikkäästi kommentoikin. Juuri se on ollutkin miehen puhetta.
Kun Matti Heikkinen hiihti 15 kilometrillä MM-pronssia, niin paras suomalaismiesten hiihto oli tehty. Ville Nousiainen hiihti jopa kaksi MM-pronssia ja alla olivat selkäleikkaus sekä keuhkokuume. Mikäli Villen selkä kestää Vancouverissa, hän on jo kultamitaliehdokas useammallakin matkalla.
Sami Jauhojärvi olisi kolminkertainen MM-mitalisti, mutta väärä suksivalinta vei ehkä jopa mestaruuden. Viestissä mies runnoi Suomen mitalille ja samalla Teemu Kattilakoski sai uskoa 50 kilometrille. Jos Teemussa olisi sitä poliitikon ainesta, niin olisi ottanut mitalin maratonmatkalta.
Vain yhteen matkaan keskittynyt Juha Lallukka on edelleen olympiakamaa. Nyt sprinttimiehet Matias Strandvall, Kalle Lassila ja Martti Jylhä saivat oppia miten runnotaan vaikka yli toisen suksien. Yllätysjoukkue Suomelta oli toden totta. Ei ennen kisoja olisi uskonut.
Naisten kisat
P Aino-Kaisa Saarinen, Virpi Kuitunen, Pirjo Muranen ja Riitta-Liisa Roponen olivat juuri niin hyviä kuin uskallettiin odottaa. Tästä ei kvartetti parane. Vaikka viestissä Roposella oli synkkä hiihto, niin muut paikkasivat komeasti. Roponen itse näytti taitonsa päätösmatkalla (30 kilometrin kuudes).
Kirsi Perälä, Krista Lähteenmäki ja Riikka Sarasoja olivat opintomatkalla. Toinen juttu, oppivatko Kirsi ja Riikka, mutta Krista tietää nyt metkut.
Anssi Koivuranta oli Suomen epäonnisin edustaja MM-kisoissa. Silti kaksi ilkeältä tuntuvaa neljättä sijaa tuli – ja nuorelle miehelle oppia kantapään sekä sairauden kautta. Vancouver on Anssin suurta juhlaa ja Janne Ryynänen säestää. Lauri Asikainen hyvään hiihtovalmennukseen ja Jaakko Tallus voi suunnitella kommentaattorin hommia. Ehkä nimi Jim Härtull vielä jatkossa nousee esiin?
Mäkimiehiltä odotettiin, ah niin paljon. Välillä näytti, että mitalia alkaa pukata, mutta sen tuuli kuljetti. Harri Olli on oppivuosilla, sillä ei mediaa pääse pakoon. Ville Larinto nousee huipulle, Matti Hautamäki tarvitsee aina olkapäälle taputtajan. Toista näin täydellistä mielialahyppääjää ei maailmassa ole.
Turha on potkia mäki- ja yhdistetyn miehiä enempää. He ovat itse varmasti kaikkein pettyneimpiä ja kyllä Janne Väätäinen sekä Kimmo Savolainen valmentavat mitaleja Vancouverista.
Se siitä.
Tapion logiikka
P Ne ovat huonot kisat, ellei urheiluselostajia haukuta. Selostukset menivät kohtuullisen nappiin ja kommentaattorit Jarmo Punkkinen sekä Jyri Pelkonen olivat jopa erittäin asiantuntevia.
Mutta silti en voi mieltäni malttaa. Maalialueella Bubi Walleniuksen roolin perinyt Tapio Suominen alitti kevyesti Inka ”Kyllä” Heneliuksen kotitoimituksen mokat ja miltä nyt tuntuu-kysymykset!
Suominen ehti itkuttaa Riitta-Liisa Roposta jo viestin epäonnisen osuuden jälkeen, mutta floppi tuli naisten päätösmatkan jälkeen, jossa Roponen oli jopa kuudes. Toki Suominen onnitteli, mutta mitä varten piti sitten kysyä, että nyt taitaa olla jo lasta ikävä?
Riitta-Liisa on nuori äiti ja toki ollut pitkään erossa kotimaassa olevasta tyttärestään. Ikävä on varmasti lasta ollut. Nyt Tapsa päästi kysymyksensä ilmoille ja hiihdosta onnellinen Riitta-Liisa purskahti suorassa lähetyksessä itkuun.
Kiitos vaan Tapio, näin toimii herrasmies vai toimiiko. Selitykseksi ei riitä, että on urheilutoimittaja Ylen kanavilla!
Kahdenlaisia tunteita
P Satakunnan palloilullinen viikonloppu nostatti esiin kahdenlaisia tunteita. Tuli katkeria pettymyksiä ja myös onnistumisia osui kohdalle.
Jo perjantaina yksi pettymyksen aalto lainehti yli, kun FBT Pori hävisi äärimmäisen tiukan taiston jälkeen Salibandyliigan ratkaisevan ottelun Nokian KrP:lle. Tappio tiesi FBT Porin suoraa putoamista Ykköseen. Voittamalla edessä olisivat olleet liigakarsinnat, mutta niitä ei siis Porissa nähdä. Tulos on suuri vahinko koko lajille Porin osalta.
PoPan futsal-joukkue taisteli kaksiosaisen välierän Ilves FC:n kanssa ja tässä PoPan kohtaloksi tuli jäädä pronssiotteluun – kaiken lisäksi vielä rangaistuspotkukisan jälkeen. No, pronssikin on mitali. Sen PoPa ottaa lauantaina Turussa, mutta putoaminen tällä tavalla lajin SM-finaalista on se tavoista surkein mahdollinen.
Lisätään soppaan vielä lauantain SM-liigaottelu Porin Ässät-KalPa. Tuskin koskaan aikaisemmin olen kolmannessa erässä odottanut ottelun loppumista yhtä paljon, sillä tärkeässä ottelussa olivat taululla kolmanteen erään lähdettäessä 0-6 ja vielä yksi tuli lisää. 0-7 pelissä ei innostanut katsojaa edes se, särkyykö KalPan maalivahti Mika Oksan kuparinen. Ei särkynyt!
Pudotuspelejä
P Porin Narukerä pudotti Bandyliigan pudotuspeleissä Porvoon Akilleksen ja pelaa jo huomenna kello 18.30 ensimmäisen välieräottelun Porin Karhupaanalla HIFK:ta vastaan. Finaali odottaa jääpallossa Narukerää, mikäli HIFK voitetaan kaksi kertaa. Viikonvaihteessa Narukerä pelaa Helsingissä ratkaisevat pelit.
Porin Kärpät rymisteli kaukalopallon välieriin ja vastaan tulee Blue Ball Rovaniemeltä ja näillä tiedoin lauantaina Isomäen hallissa pelataan kello 20 ensimmäinen osaottelu. Myös Luvian Kiekko varmisti ringetessä välieräpaikkansa ja mikä tärkeintä, otti kotiedun Naantalia vastaan. Eli hyvääkin tapahtui paljon.
Ässien ja Lukon illan ottelussa maalivahdit ovat merkittävissä rooleissa. Lukon maalissa pelannee varmasti Petri Vehanen ja hyökkääjistä porilaiset saavat olla tarkkana Pekka Saarenheimon kanssa. Ässien Derek Damon on löytänyt panosten kasvaessa ikään kuin loikkarivaihteen ja erittäin mukavasti puolustuksessa on esiintynyt Ville Uusitalo. Nyt on iskun paikka! Toivottavasti Pasi Peltonen käyttää myös tunnetusti lujaa vetoaan, jotta saadaan peliin jännitystä.
Ottelussa on kuitenkin paljon panosta. Jokainen jääkiekon ystävä pystyy mahdollisuuksia laskiskelemaan.

Jarmo Liuhala

3.3.2009 10:30

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Joko olet vaihtanut talvirenkaat?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva