Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Mietteitä sairaalavuoteen äärellä

Kuva: Mietteitä sairaalavuoteen äärellä

Joulun alla tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun valmistuin sairaanhoitajaksi. Vietin taiteilijajuhlaa tietysti työn merkeissä. Opiskeluaika lisää vielä tuota sairaalassa oloaikaa kahdella ja puolella vuodella.

Juhlahetki pani miettimään. Mikä on muuttunut ja mikä on pysynyt ennallaan ja mistä voi olla onnellinen? Työssäni olen saanut nähdä, tehdä ja kokea paljon. Kaikkein vaikeinta on tottua ja ymmärtää sitä, kun lapsi sairastaa. Olen kohdannut monia syntymästään asti sairaita tai vammautuneita lapsia. Lapsia, jotka ovat pitkittyneessä sairaalakierteessä.
On vain ihailtava näiden lasten vanhempien sitkeyttä hoitaa lapsiaan ja vaatia heille asianmukaista hoitoa. Se on todellista vastuunkantoa. Kyllä tavallisten lasten vanhemmat pääsevät huomattavasti sujuvammin lastensa kanssa, jos vain osaavat kantaa vastuunsa vanhempina.

On helppo olla onnellinen, kun on tavallisten lasten vanhempi. Vanha sanonta, lapsi tuo leivän tullessaan, toteutuu tänäkin päivänä monessa perheessä, jos vanhemmat osaavat muuttaa tarpeensa muuttuneen tilanteen mukaisiksi.

Työurani aikana olen hoitanut paljon esim. puukotuksen ja pahoinpitelyn uhriksi joutuneita ihmisiä. Näissä tilanteissa ei ole muuttunut mikään. Viina ja tai huumeet ovat lähes aina mukana näissä teoissa. Usein on kysymys myös syrjäytyneistä ihmisistä. Toisille viina on rähinäviinaa ja toisille se tuottaa ainakin hetkellisen onnellisen hiprakan.

Vakavammin ajatellen, onko suomalainen yhteiskunta niin vaarallinen, että on kuljettava puukko tai pysyy mukana? Eikö silloin ole jo menty pieleen, jos kylille lähtiessä pitää olla ase mukana?

Viina aiheuttaa muutenkin terveydenhuollolle suuria kustannuksia erilaisten sairauksien kautta. Maksa ei kestä. Haima tulehtuu ja aivotkin rapistuvat liiallisesta väkevien käytöstä. Mitä sitten pitäisi ajatella ihmisestä, joka neljännenkymmenennen kerran tulee sairaalaan viinan aiheuttaman haimatulehduksen takia?

Valistusta on varmasti annettu. Mikä on yksilön vastuu omasta terveydestään? Voiko sitä vain ajatella, että minä elän tavallani ja terveydenhuolto laittaa aina välillä kuntoon?

Kuolema kuuluu elämään. Sitä on vaan erikoissairaanhoidossa vaikea hyväksyä. Elämää yritetään pitkittää viimeiseen keinoon asti. Ei uskalleta luovuttaa. Kuolemaa pidetään tappiona. Omaisten on vaikea hyväksyä, että nyt ei enää ole mitään aktiivista tehtävissä, vaan siirrytään saattohoitoon.

Hoitajan tehtävänä on usein ilmoittaa potilaan kuolemasta omaisille, se tehtävä on aina yhtä haasteellinen, kun ei tiedä millaisen vastauksen saa. Kerran ilmoitin pitkään saattohoidossa olleen miehen kuolemasta omaiselle, jonka kanssa oli paljon keskusteltu hoidon päättymisestä kuolemaan. Omaisen vastaus oli varsin häkellyttävä. ”Vihdoinkin te saitte hänet tapettua nälkään.” Varsin monet omaiset toivovat ihmettä viimeiseen asti.

Ikäihmisten hoidosta on myös puhuttu lähes koko työurani ajan. On sanottu, että Suomessa vanhat ihmiset saavat huonoa jopa ala-arvoista hoitoa ja kohtelua. Lääkkeitä syötetään liikaa ja ruokaa annetaan liian vähän. Kuntoutusta ei ole riittävästi. Virikkeitä ei ole.

On varmasti totta, että puutteitakin on, mutta ei pidä yleistää. Ikäihmisiä hoitavat ammattilaiset tarvitsevat kannustusta ja tukea, ei syyllistämistä. Monesti on vielä niin, että ne jotka arvostelevat omaisensa hoitoa lisäävät lopuksi, että miten minua sitten tulevaisuudessa hoidetaan. Onko niin, että viis omaisesta, ajattelen tässä vain omaa napaani.

Osallistumalla oman omaisensa hoitoon ja tutustumalla erilaisiin ikäihmisten hoitopaikkoihin saa varmaan oikean käsityksen hoidon tasosta. Vanhusten hoidon ongelmat on ratkaistavissa hyvin yksinkertaisella tavalla, palkkaamalla lisää henkilökuntaa. 
Onnellinen voi ainakin olla siitä, että töitä on aina ollut. Olen työskennellyt erikoissairaanhoidossa koko työurani. Muutos on ollut vuosikymmenien aikana suuri. Hoitoajat ovat lyhentyneet, hoitomenetelmät ovat kehittyneet, tietotekniikka on tullut sairaaloihin ja erikoistuminen on mennyt entistä suppeammille alueille.

Potilaatkin ovat muuttuneet. Potilaiden vaatimus- ja tietotaso ovat huomattavasti nousseet. Tänäkin päivänä vielä arvostetaan terveydenhuollon ammattilaisia.

Nautin edelleenkin työstäni. Jaksamistani on edesauttanut se, että yritän tulla toimeen potilaiden, työtovereiden ja itseni kanssa.

 Rauno Vesivalo

6.2.2009 09:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Joko olet vaihtanut talvirenkaat?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala