Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Minun jouluni

Kuva: Minun jouluni

Varhaisin joulumuistoni liittyy yllättäen kalkkunaan. Tuffallani oli kalkkunatarha pihassaan ja joka joulu yksi niistä päätyi joulupöytäämme. Katselin usein noita kalkattavia otuksia häkin verkon läpi, ne olivat oikeastaan aika pelottavia. Olin tuolloin ehkä kolmen vanha.

Lapsuuden joulu on mielessäni hohtavan valkoinen ja se tuoksui lantulta, piparilta ja paakelssilta. Jouluna oltiin aina mummulassa. Mummu kuunteli usein aamulla Jumalanpalvelusta radiosta tai televisiosta ja itki. Mietin, miksi aikuiset ovat joskus surullisia jouluisin?

Aattoaamuna keitetyt punajuuret, porkkanat ja sipuli hakattiin rosolliksi ikivanhassa puisessa laatikossa. Se oli aina minun tehtäväni. Hakkurissa oli valtava sydän. Tuffa pystytti kuusen sisälle aina vasta aattoaamuna. Se odotti vain ja ainoastaan minua sekä kimmeltäviä koristeitaan. Sen tuoksu oli taivaallinen.

Muistan aniliininpunaisen samettisen mekon, jossa oli kovasta valkoisesta pitsistä tehty kaulus. Se kutitti ja ahdisti. En hennonnut sanoa sitä mummulle, joka oli pienistä rahoistaan sen minulle ompelijalla teettänyt. Mekko puettiin päiväkodin joulujuhlaan. Juhlien kohokohta oli pieni joulupussi, jossa oli aina kiiltävä tummanpunainen omena, pipari sekä pillimehu. Tuona jouluna joulupukki toi minulle ruskeakeltaiset ja samettiset nukenvaunut. Olin haltioissani.

Isälläni oli jouluisin aina tärkeä tehtävä. Hän piteli poroja sillä aikaa, kun joulupukki jakoi meille lahjansa. Olin niin innoissani nukenvaunuista, että halusin juosta heti kertomaan niistä isälle. Juoksin eteiseen ja huomasin ison arkkupakastimen päällä valkoisen parran ja punaisen nutun.

Seisoin hetken hiljaa pimeässä eteisessä ja olin hieman hämmentynyt. Isä seisoi ulkona ja säpsähti minut nähdessään. En kuitenkaan puhunut näkemästäni kenellekään. Sinä jouluna tiesin, ettei joulupukkia olekaan. Olin ehkä viiden tai kuuden vanha.

Vuodet ja jouluperinteet seurasivat toisiaan. Vuonna 1987 kuitenkin kaikki pysähtyi. Seisoin jouluaattona Käppärän hautausmaalla kynttilämeren keskellä. Lyhtyjä taisi olla kuutisenkymmentä. Siskosta oli tullut kesällä enkeli. Sinä jouluna joulu ei tullutkaan ja minäkin itkin äidin vieressä. Olin ennen ihmetellyt, miksi aikuiset itkevät jouluisin hautausmaalla. En ihmetellyt enää. Olin täyttänyt kesällä kymmenen vuotta.

Lapsuuden huolettomat joulut eivät oikeastaan enää palanneet. Perinteet kuitenkin säilyivät. Mummo keitti vihannekset ja minä tein rosollin. Paakelssejakin leivottiin. Hautausmaalla sytytin kynttilän siskolle. Minulla oli ikävä.

Aika kului ja mummu ei jaksanut enää keittää eikä leipoakaan. Minusta tuli aikuinen, menin naimisiin ja sain oman lapsen. Poikani näki isomummun ensimmäisenä joulunaan, sen jälkeen mummu nukkui pois. Nyt on minun tehtäväni rakentaa muistoja lapsuuden joulusta.

Sytytän kynttilän, se tuoksuu kanelilta. Pöydällä istuu keltainen jogurttipurkista tehty enkeli. Sillä on keltaisesta villalangasta tehdyt hiukset ja kultainen kimaltava seppele. Pieni poika touhuaa innoissaan piparitaikinan kimpussa. Ostin sen muuten valmiina kaupasta. Jauhoja ja taikinaa on lattiallakin. Se ei oikeastaan haittaa minua. Ihme kyllä!

Poika hyräilee jotain juuri kerhossa oppimaansa joululaulua. Mietin hetken, miten ihmeessä saisin kaiken tehtyä valmiiksi ennen jouluaattoa. Katson poikaa ja huomaan kuitenkin, miten onnellinen hän on. Onnellisuus ei todennäköisesti synny siisteistä kaapeista, kuuratusta lattiasta tai itsetehdystä piparitaikinasta. Tänä jouluna päätänkin unohtaa turhan hössötyksen. Meidän jouluperinne on olla yhdessä.

Jos minulla olisi taikalamppu, toivoisin kaikille lapsille rauhallista ja onnellista lapsuutta jouluperinteineen. Jotakin pientä voin onneksi tehdä ilman taikalamppuakin. Olen jo useana jouluna vienyt muutaman paketin Joulupuu- keräykseen kodin ulkopuolelle sijoitetuille lapsille ja vähävaraisille perheille. Toivottavasti mahdollisimman moni porilainen tekee tänäkin jouluna samoin.
Poikani perinne on viedä tätinsä haudalle pieni lahja. Viime jouluna se oli enkeli. Tänäkin jouluna minulla on ikävä, mutta olen onnellinen siitä mitä olen saanut. Mummulle sytytän kynttilän. Haluan toivottaa kaikille kiireetöntä ja kimmeltävää joulua!

Diana Bergroth-Lampinen

16.12.2008 09:40

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Oletko löytänyt kanttarelleja?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala