Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Unelmana rakkaus

Kuva: Unelmana rakkaus

Rakkauden tunnustaminen ja siitä puhuminen on ollut kautta aikojen meille suomalaisille vaikeaa. Silti tiedämme kyllä, että rakkautta on olemassa eikä rakkautta voi koskaan olla liikaa. Ilman rakkautta ei ole toisesta välittämistä. Rakkauden ei myöskään tarvitse olla samanlaista, sillä toki jokainen meistä elää ja kokee rakkaudet omalla tavallaan.

Olen itse ollut hyvin onnekas, sillä olen lapsesta asti saanut kokea suurta rakkautta isoäidiltäni. Minun mummullani on suuri sydän. Rakkautta ovat saaneet niin omat lapset, lastenlapset kuin myös lastenlastenlapset. Mummuni jos joku, on ansainnut läheistensä rakkauden. Mummuni kuuntelee, neuvoo, huolehtii ja antaa tukea ehtymättömästi sekä kaikille tasapuolisesti. Hänellä ei ole koskaan mikään huonosti ja hän sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Hänellä on elämän pituinen huumorintaju, jota eivät sota, sairaudet tai puute ole lannistaneet. Hän näkee kaikessa valoisat puolet. Usein mummun elämän historiaa kuunnellessa tulee huono omatunto siitä, miten itsekästä nykyelämä ja yhteiskunta on.

Mummuni kertomukset aikaisemmilta ajoilta kertovat monesti yhdestä katoavasta rakkaudenlajista, lähimmäisenrakkaudesta. Esimerkiksi hänelle jäi kotitalon palosta erityisesti mieleen, mitä kyläyhteisöllisyys oli parhaimmillaan: ihmiset olivat tehneet ketjun joelle ja siitä yksi kannu kerrallaan siirrettiin vettä palavaan kotitaloon. Onnistuisiko tällainen yhteisöllisyys ja lähimmäisen rakkaus vielä tänä päivänä?

Mummuni mielestä tänä päivänä on jo niin helppoa tuntea ja toteuttaa lähimmäisenrakkautta, kun kaikkea on yllin kyllin. Mummu on ammatiltaan sairaanhoitaja, ja hänen työuransa aikana ja sen jälkeen sairaanhoito on kehittynyt huimaavaa vauhtia. Mummun kertomuksissa kuulee, miten hyvin asiat ovat nykypäivänä. On kuin olisi herran kukkarossa, kun istuu terveyskeskuksen odotusaulassa ja odottaa erilaisiin tieteen kehittämiin tutkimuksiin. Kaikki ovat niin ystävällisiä ja huolehtivaisia. Ennen kaikkea mummuni näkee taivaan auenneen, kun on keksitty kaikenlaisia lääkkeitä, mitä ei sodan aikana ollut. Mummuni veli kun menehtyi ns. kuristustautiin, johon tänä päivänä harvemmin kuollaan.

Tässä vaiheessa todettakoon, että Mummu ja Tuffa tapasivat vuonna 1943 ja seuraavana vuonna syntyi äitini. Se oli muuten rakkautta ensisilmäyksellä. He menivät naimisiin sodan aikana, jolloin ei saanut tanssia. Mutta mummuni kertoi salaisuuden: tanssittiin sittenkin. Hääpaikkana oli Harjavallan sairaalaan juhlasali. Mummun ja tuffan vihkivalassa sanottiin, että rakkaus ja avioliitto kestää elämän loppuun asti. Olemme silti viimeisen puolen vuoden aikana joutuneet sopeutumaan yhdessä mitä ihmeellisimpään ja surullisempaan ihmiskohtaloon. Isovanhempani joutuivat pitkän taistelun jälkeen eroamaan ja muuttamaan erilleen – ei suinkaan rakkauden puutteesta. He ovat jo eläneet yhdessä 65 vuotta saman katon alla, mutta joutuivat lopulta erilleen. Koskaan ei olisi voinut kuvitella, että näin kävisi.

Tuffan kunto alkoi hiljalleen hiipua viisi vuotta sitten. Kun juhlittiin heidän 60-vuotishääpäiväänsä, tuffa pystyi vielä tanssimaan mummun kanssa häävalssin, jonka he olivat salaa tanssineet jo 60 vuotta sitten. Viisi vuotta mummu hoiti tuffaa kotona, sai parisen vuotta omaishoidon tukeakin. Sitten mummu alkoi väsyä ja kohtalo puuttui peliin: mummu mursi kätensä ja tuffa joutui pakosta vanhainkotiin. Vaikka mummun käsi parani, kaikki näkivät, ettei mummu enää pystyisi hoitamaan miestään. Mikä siinä on, ettei yhteiskunnassa ole vanhainkoteja, jossa pariskunnat voisivat elää elämänsä loppuun yhdessä? Mummu ja tuffa olisivat halunneet elää yhdessä – miksi se ei ole mahdollista? Miksi yhteiskunnalla on oikeus erottaa rakastavat?

Porissa ollaan ylpeitä uusista palvelutaloista ja siitä, että hoidamme ikäihmiset hyvin. Mutta olemmeko liikaa hoitamisen asialla? Hoidamme asiat kuntoon välittämättä tunteista ja pitkästä yhteisestä historiasta? Nykyajan kuvaan kuuluvat lyhyet avioliitot ja uusioperheet: osaammeko enää tarpeeksi asettua pitkän avioliiton omaavan pariskunnan asemaan? Miksi virkaihmiset erottavat sen, mikä rakkausvaloissa yhteen liitetään ja mikä on vuosikymmeniä kestänyt? Näinkö paljon yhteiskunnassa rahassa mitataan rakkautta?

Heli Vannemaa

28.11.2008 09:10

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Oletko löytänyt kanttarelleja?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva

 

Kuva: Rajala