Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Seppo Saves muistelee kuvajournalismin kulta-aikaa lämmöllä

Kuva: Seppo Saves muistelee kuvajournalismin kulta-aikaa lämmöllä

Siististi tummaan pukuun ja kravattiin pukeutunut mies ottaa matalan muurin päältä keskittyneesti valokuvaa alapuolellaan olevista Urho Kekkosesta ja Norjan kuningas Olavista. Hän on kameransa kanssa yksin. Turvamiehiä ei näy.

Kuvaaja oli Kristian Runeberg ja tämä oli 60-luvulla arkipäivää. Lehtikuvaajat olivat kaikki miehiä ja näyttivät toisenlaisilta kuin nyt. Valtion suurmiehiä sai kuvata läheltä ja rauhassa. Tungeksivasta kuvaajalaumasta, jota turvamiehet saivat vahtia, ei ollut silloin tietoakaan.

- Muistan, kun presidentti Koiviston Islannin vierailulla turvamies tuli ainoastaan suoristamaan rusettiani, merkittävän uran suomalaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä lehtikuvaajana tehnyt Seppo Saves muistelee.

1950- ja 1960-lukujen taitteessa suomalaisessa lehtikuvauksessa tapahtui muutos. Asetelluista poseerauskuvista siirryttiin tilannekuviin ja kuvareportaaseihin, joissa tapahtumat välitettiin lukijalle lavastamattomin valokuvin. Tämän mahdollistivat markkinoille tulleet Leica- ja Contax-kamerat, jotka olivat pienempiä ja tehokkaampia. Niiden kanssa kyettiin kuvaamaan niukoissakin valaistusolosuhteissa ilman salamaa.

- Ennen 60-lukua kamerat olivat suuria ja hitaita. Niissä oli niin vähän valovoimaa, että salaman käyttö oli lähes aina pakollista. Kuvat olivat tämän takia staattisia ja järjestettyjä. Salaman käyttö aiheutti sen, että kuvissa oli aina sama valaistus, oli yö tai päivä.


Lehtikuvat eivät kuitenkaan kehittyneet ainoastaan parempien kameroiden ansiosta. Innostuneet valokuvaajat vakiinnuttivat tyylin Suomeen. Oppipoikana Lehtikuvassa työskennellyt Seppo Saves oli yksi näistä uranuurtajista.

- Opettelimme uuden kuvakerronnan katselemalla kansainvälisiä lehtiä, joissa tyyliä käytettiin, myöhemmin maailmaa kiertänyt ja suurmiehiä kuvannut Saves kertoo.

Merkittävässä osassa olivat myös valokuvan arvon ymmärtävät päätoimittajat, jotka antoivat kuvaajalle mahdollisuuden toteuttaa näkemystään.

- Se oli hienoa aikaa. Se kipinä, jonka alussa sain, ei ole sammunut koskaan, Saves iloitsee.

Siihen aikaan aikakauslehtien reportaaseilla oli suuri merkitys. Kaikilla ei ollut vielä televisiota, joten lehtien matkajutut olivat luettua tavaraa.

- Suomalaiset reportterit kiersivät maailmaa samalla tavalla kuin ison maailman kollegat. Juttuihin käytettiin myös enemmän aikaa kuin nyt. Esimerkiksi Apu-lehden retkikunnan reportaasimatka Uuteen-Guineaan kesti kolme kuukautta. Se vaati jo toki lehdeltäkin suuria kustannuksia.


Nykyään kamerat ovat kehittyneet hurjasti ja kuvaamisesta on tullut teknisesti helppoa. Kuitenkin lehtikuvauksessa on osittain palattu taaksepäin. Seppo Saves kritisoikin nykykautta.

- Kuvattavat ovat ikään kuin valokuvassa - samaan tapaan kuin aikoinaan muotokuvaamoissa - ja katsovat kameraan. Näin otetut kuvat ovat valokuvia ja ne ovat lehtikuvia, mutta kuvajournalismiksi niitä ei voi kutsua.

Hän uskoo, että kevyet jutut ja sisällyksettömät kuvat ovat seurausta kiireestä. Haastattelut syntyvät pahimmassa tapauksessa hetkessä ja jutut ovat pinnallisia.

- Kuvitellaan, että ihmisiä kiinnostaa vain pintaliito. Onko se lehtien virhearviointia, että ihmiset eivät lue pidempiä ja syvällisiä juttuja. Itse ainakin kaipaan juttuihin syvyyttä ja kuviin kertovuutta, niistä pitää saada jotakin irti.  

Saves toteaakin, että sellaista julkisuudenhenkilöstä kertovaa juttua ei voida kutsua reportaasiksi, jossa yhdellä aukeamalla on monia kuvia vain hänen kasvoistaan ja vartalostaan. Tällöin kuvat eivät kerro lukijalle juurikaan mitään.

- Teimme aikoinaan kuvareportaasia Vesa-Matti Loirista. Seurasimme Speden ja hänen televisiosarjansa tekoa studioilla kolme päivää aamusta iltaan. Tuollaisessa ajassa lehden työpari hitsaantuu kohteeseensa, tullaan tutuiksi ja ollaan samaa porukkaa. Kun tuollaisessa fiilingissä kuvaa Veskua, niillä kuvilla on jotain uutta kerrottavaa persoonasta nimeltä Vesa-Matti Loiri - muutakin kuin se, miltä hän näyttää.


Saveksen mielestä nykyajan lehtikuvaajat ovat kovia kikkailemaan erilaisilla kuvakulmilla, vaikka kuvien pitäisi viestiä siitä, miten ihminen asiat näkee.

- Lehdissä näkyy kuvia ”ruohonjuuritasolta”, jolloin kamera on laitettu aivan maanpintaan. Käsittäisin tämän, jos liikkuisimme ryömimällä, mutta olemme kävelleet kahdella jalalla jo pitkään. Tämä kuvaustyyli ei ole normaalia vaan jippoilua. Välillä kuvat on otettu taas vinossa. Sanotaan, että vino horisontti lisää dynaamisuutta. Minusta se kertoo kuitenkin siitä, että kuvaajalla ei ole tarpeeksi paukkuja.

Saves näkee nykyajan lehtikuvissa kuitenkin hyviäkin puolia. Kuvaajat ovat koulutettuja ja taitavia. Hyviä lehtikuvaajia löytyy paljon ja heillä on myös silmää.

Saveksen ja yhdeksän muun 60-luvun kuvajournalistin valokuvia on nähtävillä Ulvilan pääkirjaston Kui? -galleriassa.

Lilli Vesa

31.7.2008 09:00

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Aiotko käydä maakunnan kesätapahtumissa?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva