Staart
Uusi Aika
Itsenäisyydenkatu 39 B, 28100 Pori, Puh. 044-7300 242, tilaukset ja levikkiasiat, puh. 044-7300 250.

Maksulliseen näköislehteen pääset tästä

Uusi Aika

 

Vielä olisi ollut apua

Kuva: Vielä olisi ollut apua

Suomalaisen mäkikotkan, Janne Ahosen huikea ura päättyy tämän kauden jälkeen. Samalla kun Ahonen ilmoitti päätöksestään, tuli Suomen mäkihyppyyn ammottava vajaus. Ahonen on tällä kaudella lähes yksin pitänyt mäkimainettamme yllä. Tosin Harri Olli on siihen soppaan oman lusikkansa pistänyt – mutta liiallisen maltaan kera. Nyt menestystä jatkossa voidaan odottaa ainoastaan Janne Happoselta ja mikäli Olli saadaan ruotuun, niin myös häneltä. Edessä on kaksien arvokisojen vuodet – MM-kisat ja olympiakisat. Vasta niissä nähdään, millaisen loven Ahosen lopettaminen oikein aiheutti.

Nimittäin mäkihyppymme osalta (mukana myös yhdistetty) kaikki mahdollinen tuntuu väärin sammutetulta. Mäkihypyn päävalmentaja Tommi Nikunen veti omat johtopäätöksensä, mutta jossain instanssissa pitäisi tajuta, että mäkihypyn sekä yhdistetyn lajijohtaja Janne Marvaila ei ehkä ole mies paikallaan.

Onnistumiseen ei riitä yksistään oikea etunimi. Janne Ahonen lopetti, Janne Happonen on ainoa tulevaisuuden valopilkku, Janne Marvaila on liian vaativassa roolissa, joten jospa Harri Olli miettisi etunimensä vaihtamista?

Janne Ahosen merkitys, sekä Nikusen että Marvailan uralle, on ollut käsittämättömän suuri. Mitä jatkossa mahtaa tapahtua kun Kuningaskotka on laskeutunut? Uudelle päävalmentajalle ei ole tarjota – tällä hetkellä – kunnon työkaluja.

Mutta onhan meillä Happosen henkilökohtainen valmentaja varastossa. Kas kummaa, etunimi passaa. Hän on Janne Väätäinen, ja Jannelle kaveriksi Toni Nieminen.

Se on siinä.


Millainen ura

Janne Ahosen, 31, mäkiura on saavutuksiltaan kautta aikain lajin komein.

Vaikka saavutukset ovat huikeat, niin yksi niistä puuttuu. Se on henkilökohtainen olympiakulta. Juuri tämän syyn takia ikään kuin odotti, että Ahonen olisi vielä jatkanut Vancouveriin, mutta nyt päätös on tehty.

Ahosen mukaan päätös lopettamisesta tähän kauteen kypsyi Keski-Euroopan mäkiviikolla, kun peräti viides kokonaiskilpailun voitto oli saavutettu. Silti loppukausi oli vielä huikea, joten ei voi muuta toivoa kuin onnea tulevassa, toivottavasti mäkihypyn parissa jatkuvassa normaalielämässä.

Ahosen saavutukset jäävät historiaan, ja niiden tasolle pääsijä taitaa olla juuri Mico Ahosen ikäinen – vasta. Toki hyvä valmennus sekä kykyjen etsintä voisi tuottaa Suomestakin Gregor Sclierenschauereita tai vastaavia nuoria lupauksia. Mutta Hiihtoliiton nykyinen järjestelmä on tasan tarkkaan ulostanut nuoret lupaukset.

Viisi kertaa Keski-Euroopan mäkiviikon kokonaiskilpailun voittaminen on saavutuksista komein, vaikka muita meriittejä riittää niin paljon, ettei niistä kannata poimia kuin henkilökohtainen MM-titteli kahdesti (1997 ja 2005) sekä joukkuekulta MM-kisoissa kolmesti (1995,1997,2003). Jo näistä vuosiluvuista voi päätellä miten Nikunen päävalmentajana lopulta onnistui?

Keski-Euroopan mäkiviikon voitot tulivat vuosina 1999, 2003, 2005, 2006, ja 2008. Kun tietää, että tuomaritornissa oli aina myös norjalainen tuomari, niin tämä saavutus nousee ylitse muiden.

Siis ei edes Norjan tuomari pystynyt viemään Ahoselta mäkiviikkojen voittoa.

Miettikääpä sitä.

Jäljellä rääppiäiset

Kesäaika alkaa virallisesti sunnuntain aamuyön tunteina.

Niinpä onkin hyvin sopiva aika pitää vielä SM-kisat sekä mäkihypyssä, yhdistetyssä että maastohiihdossa.
Mutta kun kansainvälinen kilpailukausi näissä lajeissa on paketissa, ollut jo tovin, niin jotenkin jännitys SM-kisoja kohtaan on ainakin tavalliselta pulliaiselta hiipunut. Voi hyvinkin olla, että sama tunne on Kuusamon Rukan kisoihin osallistuvilla urheilijoilla. Joten ehkä muutama yllätysmestari saadaan.

Toki maastohiihdossa naisten puolella taitaa neljän kärki olla tuttu. Tosin järjestys voi olla mikä tahansa. Oikeastaan riippuu siitä, mikä on Virpi Kuitusen mieliala. Osallistumispakkohan näihin kisoihin taitaa olla, siitä pitää Hiihtoliitto huolen, koska joku sponsori voi matkalla muuten kadota.

Nyt olisi yllättäjille sauma. Yhteistyökumppanit ovat kisapaikalla ja kun edessä on arvokisojen vuosia, niin sitä tuiki tarpeellista tukirahaa voi Kuusamosta löytyä. Silti ”vanhat jäärät” ottavat omansa.

Taitaa käydä niin, että Janne Ahonen ottaa vielä SM-mitalin, kuten myös Hannu Manninen.

Sitä odotellessa.

Toiko torstai toivoa

Kahdella porilaisella joukkueella oli eilen pakkovoiton paikka. Porin Ässien A-nuorten piti voittaa Kuopion KalPa Isomäen hallissa, jotta se tarvittava viides ottelu ikäluokan Suomen mestaruudesta pelattaisiin – tosin Kuopiossa.

Kun Ässät pystyi voittamaan KalPan Niiralassakin kolmen maalin takaa-ajoasemasta, niin kaikki on mahdollista. Mutta se edellyttää kotivoittoa. Toivottavasti Isomäen hallissa yleisö on ollut Ässien nuorille eilen se kuudes pelaaja. Tosiasia nimittäin on, että voittamalla Kuopiossa Ässät järkytti pahasti jo mestaruutta suussaan maistellutta kalakukko-joukkuetta. Eilen tarvittiin vain ja ainoastaan voitto.

Toki mitali on monen vuoden tauon jälkeen melkoinen saavutus.

Porin Urheilutalolla salibandyjoukkue FBT Pori oli eilen myös pakkovoiton edessä. Kolmas ottelu vieraissa OLS:aa vastaan kääntyi tappioksi vasta jatkoajalla. Urheilutalollakin on kyse pakkovoitosta.

Voitto Isomäen hallissa vie Ässät viikonloppupeliin Kuopioon. Voitto Urheilutalolla vie FBT Porin viikonloppumatkalle Ouluun. Jos kumpikin matkustaa, niin erittäin hyvin on mennyt. Nyt ei olisi enää mitään hävittävää, vaan pelkästään saavutettavana Suomen mestaruus ja Salibandyliigan paikka.

Vahinko, että kummatkin torstain tärkeät pelit osuivat ajallisesti päällekkäin. Kumpaankin olisi riittänyt halukkaita tuvan täydeltä.

Heikoimmat lenkit

Jääkiekon SM-liigassa lähin satakuntalaisen lajin kannattajan pelimatka on ollut 110 kilometriä. Sen verran on matkaa Tampereen Hakametsän halliin. Siellä nimittäin vielä tosipelejä käydään.

Sitten on jo reippaasti tuplamatka, kun Helsingissä ja Espoossa pelataan. Eikä muuta kuin vielä tuplataan jos Oulun Raksilaan jaksaa suhauttaa. Raskaita katsojamatkoja ovat.

Mutta Tampere on sopivan lähellä. Nyt tosin näyttää siltä, että Oulun Kärpät on ylipääsemätön este Tapparalle välierissä.
Silti pelit ovat olleet nautittavia, sillä pelaajat ovat ottaneet ne tosissaan ja vauhtia sekä kiihkeitä tilanteita on syntynyt. Mutta parempaa voisi olla. Nimittäin kahden päätuomarin systeemi ei toimi toivotulla tavalla. Kahdesta keskitason pillipiiparista ei yhdistämälläkään saa kunnon tulosta.

Jotenkin ihmetyttää miten Arto I. Järvelä on suuressa viisaudessaan nämä kaksikot koonnut? Aleksi Rantala – Jyri Rönn, Sami Partanen – Markku Kruus, Hannu Henriksson – Tero Toivola ja sitä rataa. Linjaa ei löydy kahden miehen voimin, jos sitä ei ole ollut kauden mittaan kummallakaan. On suorastaan järkyttävää seurata kun Sami Partasen suurin työ on päästä pois hyökkääjän edestä. Seuraa siinä sitten mahdollisia rikkeitä! Niinpä lotoksi menee. Kun on yhdessä ”päätetty” ettei jäähyjä helpolla tule, niin väärä taklaus – puhumattakaan kampituksista – jää viheltämättä. Oikeasta mutta kovasta sellaisesta kutsuu jäähyboksi.

Sukeltaminen onnistuu kuin Joona Puhakalta.

Otteluvalvojan selvitys pelin jälkeen, että ”kyllä tilanteesta ainakin yksi kakkonen piti antaa”, ei kuulu enää lajin peruspeliin. Miksi onnettomia on pakko vielä puolustaa?

Valitettavasti näin on.'

Suursuosikit

Ennen SM-liigakauden alkua ei muita mestarisuosikkeja tainnut olla kuin Oulun Kärpät. Joku uskoi Jokereihin, mutta Espoon Blues ei mestarilistalta löydy yhdenkään asiantuntijatoimittajan paperista.

Kymmenen huippukiekkotoimittajaa – toki tuolta Helsingin suunnalta pääosin – veikkasivat mestareiksi ainoastaan Kärppiä tai Jokereita. Ihan hyvin haarukoitu, mutta nyt suurin mielenkiinto herääkin, kuka on se kolmas?

Peräti kolme on pistänyt Bluesin pronssille. HPK on pronssilla peräti kahdella ja HIFK jopa neljällä. Tällä ennakkoveikkausten perusteella ymmärtää Canal Plussankin selostuksia paremmin, sillä ykkösenä listalla on toki Jokerit. Kolmosena on HPK ja Blues kuudentena. Joten tällä perusteella selostuskin on OK.

Sitä kuulemme taas tänään Espoosta, ellei matka vie LänsiAuto Areenaan.

Luvian Kiekko pelaa mestaruudesta

Luvian Kiekko-82:n ringettejoukkue pelaa huomenna lajin Suomen mestaruudesta Turun Kupittaan hallissa kello 16.30 alkavassa ottelussa.

LuKin vastustaja on jatkosarjan voittanut Helsinki Ringette, joten tiukka taistelu mestaruudesta on odotettavissa.
Varsin pitkä on kausi ringetessä, sillä Bandyliigassa on jo pitkään seurattu muiden lajien menestystä. Ehkä ringetenkin sarjaa voisi jotenkin typistää - kummastakin päästä. Eniten ihmetyttää se, etteivät viime vuosina finaalijoukkueet ole päässeet pelaamaan kotiyleisön eteen.

No, se on maan tapa ringetessä.

Kesäaikaan

Veikkaajien kannattaa huomioida, että Fulham-vahvistus, Jari Litmanen, pelasi puoliajan maaottelussa Bulgariaa vastaan.
Voi käydä sellainen ihme, että Litti pelaa myös huomisessa Valioliigan ottelussa Derbyä vastaan. Se tietäisi mökkiläisille kauden ensimmäistä vierasvoittoa, sillä siitä ei päästä yli eikä ympäri, etteikö Litmanen olisi yhä huippupelaaja. Millainen huippu olisikaan terveenä, kas siinä pulma.

Silti Litti pisti pallon rankkarista Bulgarian verkkoon, ja vaikka tappio tuli, niin Baxterin pojat olivat lähes hyviä. Tosin ei Peter Enckelmanista ole Suomen ykkösmaalivahdiksi, vaikka nyt ihan Cardiff Cityn päävahti onkin.

Seikka on saletti.

Jarmo Liuhala

28.3.2008 09:15

Tiedotteet

Jakeluhäiriöt

SK:N KANTOALUE Jakelupäivystys
p. 0800 9 6675 (ark. 6.00-11.00, la-su 7.00-11.00)
jakelupäivystys@almamedia.fi
RAUMAN ALUEELLA
Länsi-Suomen jakelu
klo 6.00-16.00 p. 0800 398 336
TILAUSPALVELU
Merja Virtanen p. 044 7300 250
www.uusiaika-lehti.fi

Nyt kysymme

Joko olet vaihtanut talvirenkaat?

Kyllä Ei
Kuva: Porin sos.dem. Kunnallisjarjesto

 

Kuva: SDP Satakunta

 

Kuva: Turva